30. toukokuuta 2011

Kikherne-perunacurry

Maanantaisin alkaa aina uusi elämä. Silloin tekee mieli huuhtoa alas viikonloput syömingit ja juomingit jollain kevyellä ja edes jokseenkin terveellisellä appeella. Hyvin usein maanantaisin tekeekin mieli joko jotain keittoa tai sitten jotain Aasia-henkistä kasvispöperöä. Tämä ruoka on itse asiassa viime maanantailta, mutta ihan yhtä hyvin se sopisi tämän kuluvankin maanantain tunnelmiin.

Resepti tähän ruokaan löytyi Katja Kangasniemen Reilun kaupan ruokaa  ja elämää -kirjasta. Ruoka oli ulkomuodoltaan suhteellisen epäilyttävän näköistä, mutta maku sen sijaan oli kohdallaan - mitä nyt lisäsin vähän ohjeistettua enemmän currytahnaa + vielä hieman tuoretta chiliä perään antamaan lisäpotkua makuun. Lisäksi vaihdoin pakasteherneet kikherneisiin ja lisäsin joukkoon myös sipulia. Syötiin tätä tällaisenaan muhennoksen tapaan, joku riisilisuke olisi mielestäni ollut täysin jonninjoutava tässä.


(4 annosta)

1 sipuli

2 rkl mietoa currytahnaa
1 rkl ruokosokeria
600 g perunoita
4 dl kookosmaitoa
150 g pakastepinaattia
1 tlk kikherneitä
2 rkl soijakastiketta
1 pieni pussi suolattuja cashewpähkinöitä

Kuumenna loraus öljyä pannulla ja  kuullota silputtu sipuli siinä. Lisää pannulle currytahna ja ruokosokeri ja paista hetki käännellen. Lisää paloitellut perunat ja paista niitäkin hetki. Kaada päälle kookosmaito ja sulata joukkoon myös pinaatti. Kypsennä kannen alla hiljaisella tulella, kunnes perunat alkavat olla kypsiä. Lisää joukkoon kikherneet ja soijakastike. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan mausteita. Lisää lopuksi joukkoon cashewpähkinät.

25. toukokuuta 2011

Operaatio Pizza

Pizzan tekeminen on vakavaa hommaa. Tai vakavaksi se ainakin menee, kun yrittää vuosikausien ajan löytää sitä oikeaa, täydellisen täydellistä pizzapohjareseptiä, jolla aikaansaadaan ohut, rapea ja ilmava pohja - sellainen, joka muistuttaisi edes etäisesti  pizzeriapizzaa. Yksi hyväksi havaittu resepti meillä itse asiassa olikin pari vuotta käytössä, kunnes sitten koitti muutto sähköuunitaloudesta kaasu-uunitalouteen. Oikeastaan kaikki toimiviksi todetut leipomisohjeet joutivat sen jälkeen romukoppaan, kun kaasu-uunin kanssa kamppaillessa lopputulos ei oikein koskaan ollut leivontahommissa  sellainen, mihin oli tottunut. Kun kaasu-uuniin lykkää jotain, ikinä ei voi tietää minkälaisen lopputuloksen se lopulta suoltaa itsestään ulos. Siksipä pizzan tekokin on ollut näiden kahden vuoden aikana masentavaa ja lähinnä vain ärsyttävää puuhaa, kun hyvää pohjaa ei ole saanut aikaiseksi kirveelläkään. Edes joulupukin tuoma pizzakivi ei ole tuonut tähän asiaan merkittävää muutosta.

Voisilmäpelin Eeva on kiteyttänyt oivallisesti omatkin ajatukseni pizzanteon vaikeudesta. Olenkin pitänyt Eevan tarjoamaa pizzapohjareseptiä visusti jemmassa odotellen oikeaa hetkeä kokeilla tuota pizzahifistelijän pikkutarkkaa ja kärsivällisyyttä vaativaa reseptiä. Viime viikonloppuna oli vihdoin aikaa! Reseptin kulmakiviä ovat tipo 00 -jauhot, taikinan kahden vuorokauden kohotusaika ja hellävarainen käsittely, sekä leivinkivi. En suosittelisi lintsaamaan yhdestäkään yksityiskohdasta, kaikki nimittäin voi olla JUST niin pienestä kiinni!


Tällä reseptillä saatiin epäilemättä aikaan paras pizzapohja, mitä tässä kaasu-uunikämpässämme on kuunaan nähty; pohjasta tuli ennennäkemättömän ohut ja muutenkin erittäin passeli. Rapeus jää puuttumaan, mutta siitä mä syytän edelleenkin tuota raivostuttavaa kaasu-uunia. Pohja ei kertakaikkisesti rapeudu, ei ruskistu, ei edes hyvän reseptin tai pizzakiven myötävaikutuksella. Oma pitsani jäi siis kalmankalpeaksi taas kerran (ensi kerralla aion muuten esipaistaa pohjan), mutta veikkaan, että tämä resepti  toimii kuin häkä normiuuneissa.


Pähkinänkuoressa siis:
seuraava ohje on tarkoitettu kärsivällisille ja asialle omistautuneille pizzahifistelijöille, joilla on aikaa ja motivaatiota työstää pizzaa rakkaudella ja noudattaa reseptiä jokaista yksityiskohtaa myöten :)



Pizzapohja Voisilmäpelin tapaan
 
180 g kylmää (!) vettä
10 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
300 g 00-vehnäjauhoja (saa Lidlistä, kulkee nimellä organic strong bread flour)

Murustele hiiva veteen ja liuota – voit käyttää apuna vaikka vispilää.
Lisää sen jälkeen suola. Lisää jauhot ja vaivaa kaikki ainekset sekaisin tasaiseksi taikinaksi – tämän kummemmin taikinaa ei tarvitse vaivata. Peitä kulho muovikelmulla ja laita jääkaappiin kohoamaan 48 tunniksi.

Laita leivinkivi uuniin ja kuumenna uuni niin kuumaksi kuin saa. Jos et omista leivinkiveä, voit hätävarana käyttää tavallista uunipeltiä, älä kuitenkaan käytä kummassakaan tapauksessa leivinpaperia. Tärkeää on, että kuumennat pellin/leivinkiven uunissa niin kuumaksi kuin mahdollista jo ennen kuin isket pizzan sen päälle. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti leivinkiveä! Varaa tomaattikastike, viipaloitu juusto ja muut täytteet valmiiksi, sillä täyttämisvaiheessa on oltava nopea.

Jaa kohonnut taikina kahteen osaan. Jos taikina on liimautunut kulhon reunoille, kaavi se varovasti (!) nuolijaa apuna käyttäen jauhotetulle pöydälle. Kohtele taikinaa äärimmäisen hellävaraisesti, älä vaivaa tai kaulitse ja varo kaikenlaisia iskuja. Ota taikinapala ja tartu kummallakin kädellä yläreunasta kiinni niin että alareuna roikkuu. Lähde pyörittämään taikinapalaa siirtämällä käsiä reunoja pitkin niinkuin pyörittäisit auton rattia tai ruoria. Kun taikina on venynyt sopivan kokoiseksi, ota leivinkivi uunista ja lätkäise pohja sen päälle.
Lisää pohjalle tomaattikastike ja muut täytteet.

Paista pizzaa n. 4-5 minuuttia. Tarkkaile koko ajan ja ota pizza uunista heti kun juusto on mukavasti ruskistunut ja reuna näyttää sopivasti ruskistuneelta, kohonneelta ja paistuneelta. Liian kauan paistunut pohja on kuivakka ja tiivis.

22. toukokuuta 2011

Savulohi-parsakaalipasta

Mitä tehdään silloin, kun elämä ja kaiken maailman kiireet painavat päälle, stressimörkö nostelee päätään ja sitä tuntee vaan olonsa kertakaikkisen pieneksi ja avuttomaksi? Silloin haetaan tietysti lohtua turvallisista ja sielua syleilevistä lohturuuista. Omalla kohdallanihan tämä tarkoittaa pehmoisia pullamössöruokia, jotka koostuvat mieluiten pääosin valkoisesta vehnästä ja kermasta, tai muusta sellaisesta mukavasta ja höttöisestä. Aina parempi, jos sekaan lisää vielä muutamia omia kaikkien aikojen lemppariasioita - tällä kertaa kylmäsavulohta, pinaattia ja parsakaalia. Ryvetään hetki hiilariövereissä ja kas vain, heti on parempi mieli!

Yritän tässä lisäksi taas niellä ylpeyteni ja heittää kehiin reseptejä, vaikka kuva olisikin taas sysip***a. Pitäis selkeesti koettaa välillä tehdä jotain hieman nätimpiä ruokia..


(3-4 annosta)

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä
300 g parsakaalia
3 dl kermaa
1/2 pss pakastepinaattia
200 g kylmäsavulohta
50 g mozzarellaraastetta
mustapippuria, tilliä
250 g farfalle-pastaa

Irrota parsakaalista nuput ja keitä ne sopivan napakaksi. Laita myös pasta kiehumaan ja keitä se al denteksi. Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet ja freesaa ne öljytilkassa pehmeiksi. Lisää pannulle kerma ja sulata joukkoon pinaatti. Anna porista miedolla lämmöllä, kunnes kastike keittyy vähän kasaan. Lisää sitten joukkoon parsakaalinnuput, silputtu kylmäsavulohi, mozzarellaraaste sekä keitetty pasta. Sekoita huolellisesti keskenään ja mausta mustapippurilla ja tillillä. Tarkista maku.

19. toukokuuta 2011

Herkkusienistroganoff

Tein joskus vuosia, vuosia sitten vegestroganoffia soijasuikaleista, tykästyin siihen ja unohdin sitten koko asian vuosikausiksi. Eilisen ex tempore -mielihaluna oli kuitenkin stroganoff, joten sitäpä sitten pitkän tauon jälkeen taas, tällä kertaa tosin ihan vaan herkkusienistä. Kanssamaistelija kehui tätä vuolaasti, mutta itseni mielestä tämä jäi ennemminkin ihan ok -osastolle. Joku protskulisä olisi voinut olla kiva tässä, tai vaihtoehtoisesti osan herkkusienistä olisi voinut korvata vaikkapa suppilovahveroilla tai jollain muilla sienillä.

Olen muuten flipannut aika pahasti noihin Torinon ohrahelmiin. Niissä on niin veikeä suutuntuma, että olen nyt pari kertaa saanut itseni kiinni lusikoimasta keitettyä ylijäämäohraa suoraan kattilasta kitusiin... Luulenpa, että tässä huushollissa ei ole enää paluuta tavalliseen riisiin, kun sille kerran löytyy ekologisempiakin ja niin paljon maukkaampiakin vaihtoehtoja (poikkeuksena tosin basmati- ja risottoriisi, joista en ole vielä toistaiseksi onnistunut irtautumaan). Mutta noin yleisesti ottaen ohra päihittää riisin ihan 6-1 (hoho, joku on vitsikkäällä päällä tänään!). Kotimaisen ohran soisi kyllä valtaavan enemmänkin tilaa suomalaisten ruokapöydissä riisin korvikkeena.


1 sipuli
400 g herkkusieniä
suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta
2 rkl tomaattipyrettä
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl kasvislientä
1 prk smetanaa
1 iso maustekurkku
2 tl sinappia
kevät- tai ruohosipulia

Paloittele sipuli ja herkkusienet. Kuumenna nokare voita pannulla ja freesaa siinä sipulit ja sienet. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Kääntele tomaattipyre sieniseoksen joukkoon ja ripottele päälle vehnäjauhot. Sekoita hetki ja kaada sitten pannuun kasvisliemi. Anna porista hiljalleen 10-15 minuuttia. Lisää sitten joukkoon purkillinen smetanaa sekä paloiteltu maustekurkku. Mausta sinapilla, tarkista maku ja keitä vielä muutaman minuutin ajan. Tarjoa esimerkiksi ohran tai perunamuusin kanssa ja viimeistele annokset hienonnetulla kevät- tai ruohosipulilla

 

14. toukokuuta 2011

Tofua punaisessa currykastikkeessa

Tässä taloudessa tykätään thairuuasta, ja sen kyllä huomaa kun jääkaapin oven avaa: siellä on nimittäin aivan oma soppensa Aasia-tuotteiden armeijalle. Peräti yksi kokonainen hylly on kansoitettu erinäisillä currytahnoilla, kalakastikkeilla ynnä muilla tykötarpeilla. Joskus tuon purkkien ja putelien rykmentin näkeminen jopa ahdistaa, sillä ne muistuttavat aina siitä, että putelit tulisi mielellään käyttää ennen kuin vallan homehtumaan ehtivät. Onneksi thai-makuja kuitenkin tekee suht usein mieli - se viitsiminen ja ryhtyminen saattaa vain sitten olla asia erikseen.

Aasialaisten ruokien kohdalla käy hirveän usein niin, että aina haluaa kokeilla jotain uutta ja ihmeellistä, ja monesti kaikki ihan perusklassikot jää siinä sitten vähän paitsioon. Nyt otin ihan asiakseni valmistaa jotain thaikeittiön kulmakivistä, ja valintani kohdistui punaisessa currykastikkeessa lilluvaan tofuun. Lukuisat punaiset curryt olen elämässäni ehtinyt syödä, mutta kyllästyä en nähtävästi osaa koskaan!


(4 annosta)


500 g tofua

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2-3 rkl punaista currytahnaa
1 tlk (400 g) kookosmaitoa
1 rkl kalakastiketta
2 tl sokeria
pieni pala tuoretta inkivääriä
3 pientä punaista rawit-chiliä (tai maun mukaan)
kourallinen tuoretta (thai)basilikaa
kourallinen tuoretta korianteria

Paloittele tofu. Kuumenna pannulla loraus öljyä ja heitä tofut perään. Lisää joukkoon soijakastiketta ja paista tofupaloja, kunnes ne ottavat vähän väriä itseensä. Siirrä syrjään odottamaan.

Pilko sipuli ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuullota niitä hetki pannulla öljyssä ja lisää sitten joukkoon currytahna. Paistele koko ajan käännellen muutaman minuutin ajan. Kaada sitten pannulle kookosmaito sekä lisää joukkoon kalakastike, sokeri, sekä hienonnettu inkivääri ja chili. Alenna lämpöä ja anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Lisää tarpeen mukaan vettä. Lisää sitten joukkoon tofupalat, sekoita ja anna porista vielä hetki. Silppua lopuksi joukkoon tuoretta basilikaa ja korianteria. Tarjoa curry jasmiiniriisin kanssa.

10. toukokuuta 2011

Tomaatti-halloumisalaatti

Nyt sen voi sanoa jo ääneen: kesä on ihan kohta täällä! Viimeistään tämänpäiväisen kelin jälkeen uskallan todeta, että ei se kesä tosiaan tänäkään vuonna jättänyt saapumatta keskuuteemme (puun koputus toki tähän väliin).

Kesän odotus on alkanut näkyä joka tapauksessa jo keittiönkin puolella, kun olen alkanut kaivaa naftaliinista sellaisia ruokajuttuja, jotka tuppaavat jäämään unholaan talven ajaksi. Yksi niistä on halloumi - talvella sitä ei tullut käytettyä nimeksikään, ja nyt sitten olen yhtäkkiä ikään kuin puolivahingossa kiikuttanut sitä kotiin keskimäärin pari pakettia viikossa. Olen ehtinyt jo hekumoimaan grillissä käristettyä halloumiakin, mutta sitä ennen on tyydyttävä pannulla paistettuun juustoon, joka sekin on toki aivan jumalattoman hyvää. Halloumisalaatteja on tullut tehtyä jos jonkinmoista viime aikoina, tässä niistä yksi minttuinen versio. Tämä raikas salaattiresepti on MeNaiset-lehdestä repäisty, ja tulipahan taas kerran todettua, että kyllä tomaatti vaan on halloumin paras kaveri :) Kesäpunasipulia mulla ei tietty ollut, mutta korvasin sen tavallisella punasipulilla ja kevätsipulilla.


500 g kirsikkatomaatteja
2 punasipulia varsineen
1 rkl pieniä kapriksia
1 ruukku minttua
1 pkt (200-250 g) halloumijuustoa
kastike:
1 valkosipulinkynsi
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua tai valkoviinietikkaa
suolaa, rouhittua mustapippuria

Puolita tomaatit ja laita ne tarjoilukulhoon. Hienonna kesäsipuli varsineen. Lisää se tomaattien joukkoon kapristen ja mintunlehtien kanssa. Valmista kastike. Kuori ja hienonna valkosipuli ja yhdistä se öljyn ja sitruunamehun kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Valuta seos tomaateille ja sekoita. Anna maustua huoneenlämmössä vähintään 10 minuuttia. Viipaloi halloumi ja grillaa tai paista sitä pannulla, kunnes se saa kauniin värin pintaansa. Laita lämpimät juustopalat salaattiin ja tarjoa heti.

8. toukokuuta 2011

Tonnikala-pastavuoka

Pahus sentään, kun meinaakin jumituttaa, kehtuuttaa ja tökkiä tämä blogipostausten aikaansaaminen. Koneella olisi liuta ruokakuvia ja reseptejä viime viikoilta, mutta yhtäkään niistä ei tekisi mieli laittaa blogiin asti. Yksi niistä on tämä perushyvä arkipöperö, jota ei millään huvittaisi blogata; kuva on ruma, ruoka arkinen, eikä tästä ole muutenkaan mitään tähdellistä sanottavaa. Blääh, sanon ma, vaikka ruoka itse oikein hyvää olikin. Mutta koska näitä arjen näpsäköitä ja riittoisia perusruokiakin tarvitaan, laitetaan nyt tämäkin tänne. Kasvisversion saa näppärästi vaihtamalla tonnikalan esimerkiksi kylmäsavutofuun.

(6 annosta)

6 dl fusillipastaa
1 sipuli
1 punainen paprika
kourallinen mustia oliiveja
2 prk tonnikalaa öljyssä
1,5 dl punaista pestoa
1/2 ruukkua tuoretta basilikaa
150 g mozzarellaraastetta
6 dl maitoa
3 kananmunaa
suolaa, pippuria

Keitä pasta al denteksi suolatussa vedessä. Silppua sipuli, paloittele paprika ja halkaise oliivit. Valuta tonnikalat. Pehmennä sipulia ja paprikaa nopeasti pannulla öljyssä. Sekoita pesto kypsän pastan joukkoon. Voitele uunivuoka ja kaada vuokaan pestopasta, sipulit, paprikat, oliivit, tonnikala, silputtu basilika sekä noin 100 grammaa juustoraastetta. Sekoita huolellisesti. Vatkaa muna ja maito sekaisin ja mausta munamaito suolalla ja pippurilla. Kaada munamaito uunivuokaan. Kypsennä paistosta 200-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Ripottele sitten loputkin mozzarellaraasteet vuoan pinnalle ja laita uuniin vielä hetkeksi, kunnes juusto sulaa.

5. toukokuuta 2011

Intialainen linssi-banaanipata

Siitä ei ihan hirveän montaa vuotta ole aikaa, kun ajatus kaikesta makeasta, kuten hedelmistä, suolaisessa ruoassa tuntui vain jotenkin väärältä. Onneksi ihminen on kuitenkin kykeneväinen muuttumaan, muuten olisi saattanut jäädä tämäkin ruoka tekemättä.

Kirjastosta tarttui taannoin mukaan Katja Kangasniemen Reilun kaupan ruokaa ja elämää -keittokirja, joka osoittautuikin sitten kerrassaan mainioksi opukseksi. Heti ensiselailulta laitoin kirjanmerkin mm. tämän linssipadan reseptin väliin. Alkuperäisessä ohjeessa oli tosin banaanin tilalla viinirypäleitä, mutta otin kirjan vinkistä vaarin ja korvasin ne nyt banaanilla. Ruokaa oli jännää, erilaista, hyvää - tai siis sikahyvää, kuten kanssaeläjä asian ilmaisi. Jostain syystä tämä ei kyllä minun suuhuni maistunut niinkään intialaiselta, vaan ehkä ennemminkin etäisesti afrikkalaiselta? Ehkä se oli vaan se banaani, mikä tämän vaikutelman teki, mutta herkullista yhtä kaikki! Suosittelen heittämään ennakkoluulot nurkkaan ja kokeilemaan rohkeasti.


(4 annosta)

1 sipuli
1 omena
2 rkl curryjauhetta
1 rkl garam masalaa
4 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa
2 dl punaisia linssejä
1 suurehko banaani
suolaa ja pippuria
tuoretta korianteria tai persiljaa

Kuumenna öljy kattilassa. Kuullota sipuli- ja omenakuutioita öljyssä muutama minuutti. Lisää curry ja garam masala ja kypsennä vielä hetki. Lisää kasvisliemi, kookosmaito ja huuhdotut linssit. Kiehauta ja vähennä sitten lämpöä. Kypsennä miedolla lämmöllä kannen alla noin 25 minuuttia. Viipaloi banaani ja lisää banaanipalat lopuksi pataan. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa esimerkiksi kvinoan kera.