Kesä lautasella

Aletaan olla taas siinä vaiheessa kesää, kun sitä väkisinkin alkaa miettiä, onko kesän sesonkiherkuista nyt varmasti otettu kaikki mahdollinen ilo irti. Itse tulin alkuviikosta siihen lopputulokseen, että EI - ja kipitin siltä istumalta kauppaan ostamaan mansikoita ja uuden sadon perunoita. Ahvenet puolestaan uiskentelivat kauppahallista mukaani, ja päivän ateriasta tulikin varsin mummolahenkinen: paistettua ahventa, voi-sipulikastiketta ja uutta pottua. Tässä oli kesän meininkiä!

 

Paistetut ahvenet
500 g ahvenfileitä
1 dl ruis- tai vehnäjauhoja
suolaa
voita paistamiseen

Sekoita jauhot ja suola keskenään ja laita jauhoseos lautaselle. Kääntele ahvenfileet jauhoissa ja paista ne sitte voissa molemmin puolin kypsiksi.

Voi-sipulikastike
100 g voita
3 kesäsipulia varsineen
suolaa ja pippuria
loraus vettä

Sulata voi kattilassa. Silppua sipulit ja kiehauta ne voissa. Anna sipulien pehmentyä miedolla lämmöllä noin viitisen minuuttia. Lisää joukkoon loraus vettä ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua vielä hetki ja tarjoa uusien perunoiden ja ahvenfileiden kera.

Tomaatti-cashewkeitto

Vastoin kaikkia ennakkouhkauksiani uskaltauduin sittenkin äheltämään tänään hellan ääreen, vaikka ilmasto kodissamme onkin tällä hetkellä sangen trooppinen. Tähän hetkelliseen mielenhäiriöön on olemassa pätevä syy, ja se syy on se, että jostain syystä minä en ole muutaman päivään kyennyt ajattelemaan mitään muuta kuin tomaatti-cashewpähkinäkeittoa (olen varma, että olen varastanut ajatuksen jostakin, nyt kun vielä muistaisin mistä..). Joka tapauksessa idea oli suorastaan pakko toteuttaa, ja soppa olikin oivallista kesäpäivän apetta - vaikka näin jälkikäteen ajatellen olisinkin ehkä vaihtanut tomaattimurskan tölkkitomaatteihin. Miksi ne maistuvat niin paljon paremmilta? 

2 dl cashewpähkinöitä
2 dl kasvislientä
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
2 prk tomaattimurskaa
sokeria, suolaa, mustapippuria, oreganoa

loraus balsamiviinietikkaa
kourallinen tuoretta basilikaa
2 rkl tuorejuustoa

Liota cashewpähkinöitä hetki kasvisliemessä. Soseuta sitten pähkinät ja liemi sauvasekoittimella (tms.) tahnaksi. Laita syrjään odottamaan.

Silppua valkosipulinkynnet ja sipuli. Kuumenna loraus oliiviöljyä kattilassa ja kuullota sipulit siinä. Lisää sitten kattilaan tomaattimurska. Lisää joukkoon hyppysellinen suolaa, pippuria ja kuivattua oreganoa sekä hieman sokeria taittamaan tomaatin kitkerää makua. Lorauta joukkoon myös hieman balsamiviinietikkaa. Anna keiton porista hiljalleen miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita joukkoon cashewtahna. Aja keitto sileäksi sauvasekoittimella. Laita kattila uudestaan liedelle ja anna kiehahtaa. Sulata joukkoon iso nokare tuorejuustoa sekä silputtua tuoretta basilikaa. Tarkista maku.

Hedelmäinen leipäjuustosalaatti

Tervehdys! Ja heti ensialkuun pahoittelut täysin spontaanista, vahingossa liki neliviikkoiseksi venähtäneestä blogihiljaisuudesta. Näin se kesä ja elämä vie mennessään, enkä ole viime viikkoina miettinyt ruoanlaittoa sen pahemmin kuin tätä blogiakaan. Mitään hirveän reipasta postailutahtia ei ole luvassa vielä ihan hetkeen, sillä jostain syystä tämä kesä on latistanut kokkailuintoni lähes kokonaan; kyökin puolella valmistuu tällä hetkellä lähinnä samoja vanhoja perusruokia, jotka on täälläkin jo nähty...

Mutta jotta blogi säilyisi edes jokseenkin hengissä kesänkin ajan, voisin koittaa postailla tänne edes iltapalareseptiikkaa, eli toisin sanoen salaatteja ja muita pikkupurtavia. Kas tässä näin alkajaisiksi yksi kesäinen salaattiohje vaikkapa pian koittavien helteiden varalle - itse ainakin aion pysyä mahdollisimman kaukana uunista ja liedestä, sen verran tukalat oltavat niiden käyttäminen superhelteiden aikaan aiheuttaa.

Nautiskellaan kesästä, elosta ja olosta! :)

friseesalaattia
hunajamelonia
nektariinia
leipäjuustoa
edam-juustoa
kurkkua
kesäsipulia
Kastike

1-2 rkl oliiviöljyä
2 tl sitruunamehua
½ tl dijonsinappia
suolaa
mustapippuria

tilkka juoksevaa hunajaa

Revi salaatti. Leikkaa hunajameloni, nektariini ja juustot kuutioiksi. Paloittele myös kurkku ja silppua kesäsipuli. Yhdistä kaikki ainekset salaattikulhossa. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja lisää salaattiin.

Vuohenjuusto-hunajamelonibruschetat

Ennen juhannuslaitumille kirmaamista oli pakko tulla kertomaan yksi juttu! Olenkohan nimittäin koskaan ihan näin julkisesti ilmaissut rakkauteni vuohenjuuston & hunajamelonin hekumallista liittoumaa kohtaan? Jos en, niin nytpä olen. Tämä kyseinen kombo toimii erityisen hyvin salaatissa ja bruschetoissa, joista jälkimmäistä kyhäsin toissailtana iltapalaksi. Hyvvee, sanokaa minun sanoneen.

Iloista juhannusta kaikille!

Herkkuleipäsiin tarvitset:

jotain mukavan rustiikkista täysjyvä- tai maalaisleipää
levittyvää vuohenjuustoa (esim. Chavroux)
babypinaattia ja rucolaa
hunajamelonia

Leikkaa leivät haluamasi kokoisiksi paloiksi. Paahda leipäpaloja 200-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia, tai kunnes ne ovat mukavan rapsakoita. Levitä paahdettujen leipäpalojen päälle paksu (!) kerros vuohenjuustoa. Kasaa päälle pinaatin- ja rucolanlehvää sekä hunajameloniviipaleita. Halutessasi leipien päälle voi myös pirskotella hieman balsamicosiirappia.

Linssi-fetapasta

Nyt ei lähe, ei kulje, ei luista. Ei ruuanlaitto eikä bloggaus. Ja mitä enemmän päiviä kuluu, sitä valtavammaksi bloggauskynnys kasvaa. Tämä onkin nyt epätoivoinen yritys päivittää tänne edes jotain, vaikka juttua ei tahdo irrota ei sitten millään. Ja kun ei edes ole mitään, mitä blogata! Tänään bloggaamattomuusahdistus kasvoi kuitenkin niin suureksi, että kaivelin tietokoneen syövereistä tämän parin viikon takaisen räpellyksen, jota kai ruuaksikin voisi joku kutsua. Normaalisti en ehkä tällaista kaappien rippeistä kasattua kyhäelmää edes tänne laittaisi, mutta kummasti se rima vaan laskee ja itsekriittisyys rapisee pois, kun ei vaan kertakaikkisesti ole MITÄÄN muuta blogattavaa! :D

Mutta tätähän se minun arkeni on; nopeasti valmistuvia, kukkaroystävällisiä ja arkisia peruspöperöitä - mitäpä sitä suotta kaunistelemaankaan. :) Joka tapauksessa tämä minun ja keittiön välinen hetkellinen välirikko on varmastikin hyvin nopeasti ohimenevä ilmiö, joten eiköhän tässä kohta palata taas normaaliin päiväjärjestykseen. Sitä odotellessa saanen esitellä: mitä kaapista löytyy -periaatteella valmistettua ihanjees-murkinaa. Ei mitään galakseja räjäyttelevää ruokaa, mutta joskus se ihanhyväkin riittää.

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tölkki kokonaisia kuorittuja tomaatteja
1 dl ruokakermaa tms.
1,5 dl linssejä
(kasvislientä tarpeen mukaan)
kuivattua oreganoa, mustapippuria
100 g fetajuustoa
tuoretta basilikaa tai rucolaa

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna loraus öljyä pannulla ja lisää sipulit ja valkosipulit kuullottumaan. Kaada pannulle tölkkitomaatit ja paloittele tomaatteja lastan avulla pienemmäksi. Lisää joukkoon myös kerma. Anna kiehahtaa ja lisää joukkoon huuhdellut linssit. Lisäile kasvislientä tarpeen mukaan ja anna kastikkeen porista hiljalleen noin 10 minuuttia, kunnes linssit ovat kypsiä. Mausta kastike oreganolla ja mustapippurilla. Lisää lopuksi joukkoon fetakuutiot ja tuoretta silputtua basilikaa. Tarkista maku ja tarjoa kastike pastan kanssa.

Aasialaiset haukipyörykät

Hei hoi hauki, tervetuloa Tukholmaan! ..siis en voi olla ainoa, jolla tuo rallatus jää soimaan repeatillä päähän aina, kun sattuu kokkailemaan jotain hauesta? Tosin itse toivotin tänään hauen tervetulleeksi pikemminkin Aasiaan...

No mutta. On taas se aika vuodesta, kun anoppikokelas täydentää säännöllisin väliajoin pakastimemme sisältöä haukifileillä. Ja sehän passaa, mitä nyt välillä olen hätää kärsimässä sen kanssa, mitä niistä ruuaksi keksisi. Koska en varsinaisesti ole mikään mestari käsittelemään kalaa, päädyn melkein aina antamaan hauelle kyytiä jonkin sortin teho- tai sauvasekoittimella. Niin tällä kertaa, koska ne ruodot nyt vaan ON niin isoja ja pelottavia, enkä ikinä saa nyppäistyä joka ikistä yksilöä pois. Seuraava resepti on peräisin Anna-lehdestä - sen tarkempaa lähdeviitettä minulla ei ikävä kyllä ole antaa, koska tallessa oli tosiaan vain tämä yksi ruokaosiosta repäisty sivu. Ihan hyviä pyöryläisiä joka tapauksessa tuli, hauki selvästi tykkää Aasia-mauista!

Haukipyörykät
(4 annosta)

500 g haukifileetä tai muuta vaalealihaista kalaa
1 limetin mehu
1 dl kookoskermaa
2 keltuaista
2 rkl maizenaa
1-2 tl raastettua inkivääriä
2 rkl kalakastiketta
1/2 tl chiliä
1/2 tl suolaa
+ keittämiseen kalalientä

+ paistamiseen öljyä ja kurkumaa

Paloittele haukifilee. Pane kalapalat monitoimikoneeseen ja jauha sileäksi. Lisää kookoskerma, keltuaiset, mausteet ja maizena. Sekoita massa tasaiseksi. Kuumenna kalaliemi kattilassa. Muotoile taikinasta kostutetuin käsin tai kahden lusikan avulla pyöryköitä. Kypsennä aina viisi pyörykkää kerrallaan kalaliemessä. Pyörykät ovat kypsiä liemen pintaan noustessaan. Anna pyöryköiden valua kuiviksi.
Kuumenna paistinpannulla 2 rkl öljyä, lisää väriksi pari hyppysellistä kurkumaa. Paista pyörykät ruskeiksi ja tarjoa niiden kanssa makeaa chilikastiketta, riisiä ja kirpeitä kurkkuja.

Kirpeät kurkut
1/2 kurkku
silputtua chiliä
2 rkl riisiviinietikkaa
ripaus sokeria ja suolaa
tuoretta korianteria

Leikkaa kurkku ohuiksi viiplaiksi. Lisää joukkoon silputtua chiliä ja korianteria. Pirskottele päälle suolalla ja sokerilla maustettua viinietikkaa. Anna kurkkujen maustua hetki.

Halloumi-perunasalaatti

Uuh, kesä. Mitä korkeammalle celsiusasteet lämpömittarilla kiipivät, sitä vähemmän tekee mieli kuluttaa aikaa hellan ääressä. Näin se menee joka kesä, ja nähtävästi tänä kesänä kokkailuinnon hiipuminen alkoi ennennäkemättömän varhaisessa vaiheessa! Lähinnähän tässä tekee mieli joko a) harrastaa ulkoruokintaa, tai b) kyhätä hätäisesti voileipä ja rientää saman tien takaisin ulkoilmoihin. Mutta onneksi on edes illat, jolloin voi aina koettaa pakertaa jotain järjellistä syötävää. Kesäsyötävää tietenkin, kuten esimerkiksi tätä salaattia. Inspiraatio salaattiin lähti Yhteishyvän viimeisimmästä ruokaliitteestä, mutta muuntelin ohjetta melko kovalla kädellä. Ostamastani rucolarasiasta ja jääkaapissa olleesta pestopurkista paljastui nimittäin sen verran epämääräistä settiä, että jätin ne loppujen lopuksi pois, sekä lisäksi lisäsin joukkoon esim. halloumia, kapriksia, aurinkokuivattua tomaattia, tuoretta basilikaa, oliiviöljyä ja kesäsipulia.

Koeajoon pääsivät muuten myös kesän ensimmäiset uudet perunat, ja ai että oli hyvää. Pensasmustikoiden ohella kesän ehdottomasti hartaimmin odotetuin ruokajuttu!

400 g keitettyjä uusia perunoita
1 pkt halloumijuustoa
1 rasia (250 g) kirsikkatomaatteja
1 prk (390/240 g) artisokansydämiä suolaliemessä
2 kesäsipulia varsineen
2 rkl kapriksia
aurinkokuivattuja tomaatteja
1/2 ruukkua tuoretta basilikaa
oliiviöljyä
veitsenkärjellinen murskattua valkosipulia
ripaus suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria

Lohko perunat ja halkaise tomaatit. Valuta artisokansydämet ja lohko ne neljään osaan. Paista viipaloitu halloumi pannulla kauniin ruskeaksi. Silppua sipulit, aurinkokuivatut tomaatit ja basilika. Sekoita ainekset kulhossa keskenään. Kaada joukkoon oliiviöljyä ja rouhi mausteeksi suolaa ja mustapippuria. Sekoita huolellisesti.

Kikherne-perunacurry

Maanantaisin alkaa aina uusi elämä. Silloin tekee mieli huuhtoa alas viikonloput syömingit ja juomingit jollain kevyellä ja edes jokseenkin terveellisellä appeella. Hyvin usein maanantaisin tekeekin mieli joko jotain keittoa tai sitten jotain Aasia-henkistä kasvispöperöä. Tämä ruoka on itse asiassa viime maanantailta, mutta ihan yhtä hyvin se sopisi tämän kuluvankin maanantain tunnelmiin.

Resepti tähän ruokaan löytyi Katja Kangasniemen Reilun kaupan ruokaa  ja elämää -kirjasta. Ruoka oli ulkomuodoltaan suhteellisen epäilyttävän näköistä, mutta maku sen sijaan oli kohdallaan - mitä nyt lisäsin vähän ohjeistettua enemmän currytahnaa + vielä hieman tuoretta chiliä perään antamaan lisäpotkua makuun. Lisäksi vaihdoin pakasteherneet kikherneisiin ja lisäsin joukkoon myös sipulia. Syötiin tätä tällaisenaan muhennoksen tapaan, joku riisilisuke olisi mielestäni ollut täysin jonninjoutava tässä.

(4 annosta)

1 sipuli
2 rkl mietoa currytahnaa
1 rkl ruokosokeria
600 g perunoita
4 dl kookosmaitoa
150 g pakastepinaattia
1 tlk kikherneitä
2 rkl soijakastiketta
1 pieni pussi suolattuja cashewpähkinöitä

Kuumenna loraus öljyä pannulla ja  kuullota silputtu sipuli siinä. Lisää pannulle currytahna ja ruokosokeri ja paista hetki käännellen. Lisää paloitellut perunat ja paista niitäkin hetki. Kaada päälle kookosmaito ja sulata joukkoon myös pinaatti. Kypsennä kannen alla hiljaisella tulella, kunnes perunat alkavat olla kypsiä. Lisää joukkoon kikherneet ja soijakastike. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan mausteita. Lisää lopuksi joukkoon cashewpähkinät.

Operaatio Pizza

Pizzan tekeminen on vakavaa hommaa. Tai vakavaksi se ainakin menee, kun yrittää vuosikausien ajan löytää sitä oikeaa, täydellisen täydellistä pizzapohjareseptiä, jolla aikaansaadaan ohut, rapea ja ilmava pohja - sellainen, joka muistuttaisi edes etäisesti  pizzeriapizzaa. Yksi hyväksi havaittu resepti meillä itse asiassa olikin pari vuotta käytössä, kunnes sitten koitti muutto sähköuunitaloudesta kaasu-uunitalouteen. Oikeastaan kaikki toimiviksi todetut leipomisohjeet joutivat sen jälkeen romukoppaan, kun kaasu-uunin kanssa kamppaillessa lopputulos ei oikein koskaan ollut leivontahommissa  sellainen, mihin oli tottunut. Kun kaasu-uuniin lykkää jotain, ikinä ei voi tietää minkälaisen lopputuloksen se lopulta suoltaa itsestään ulos. Siksipä pizzan tekokin on ollut näiden kahden vuoden aikana masentavaa ja lähinnä vain ärsyttävää puuhaa, kun hyvää pohjaa ei ole saanut aikaiseksi kirveelläkään. Edes joulupukin tuoma pizzakivi ei ole tuonut tähän asiaan merkittävää muutosta.

Voisilmäpelin Eeva on kiteyttänyt oivallisesti omatkin ajatukseni pizzanteon vaikeudesta. Olenkin pitänyt Eevan tarjoamaa pizzapohjareseptiä visusti jemmassa odotellen oikeaa hetkeä kokeilla tuota pizzahifistelijän pikkutarkkaa ja kärsivällisyyttä vaativaa reseptiä. Viime viikonloppuna oli vihdoin aikaa! Reseptin kulmakiviä ovat tipo 00 -jauhot, taikinan kahden vuorokauden kohotusaika ja hellävarainen käsittely, sekä leivinkivi. En suosittelisi lintsaamaan yhdestäkään yksityiskohdasta, kaikki nimittäin voi olla JUST niin pienestä kiinni!

Tällä reseptillä saatiin epäilemättä aikaan paras pizzapohja, mitä tässä kaasu-uunikämpässämme on kuunaan nähty; pohjasta tuli ennennäkemättömän ohut ja muutenkin erittäin passeli. Rapeus jää puuttumaan, mutta siitä mä syytän edelleenkin tuota raivostuttavaa kaasu-uunia. Pohja ei kertakaikkisesti rapeudu, ei ruskistu, ei edes hyvän reseptin tai pizzakiven myötävaikutuksella. Oma pitsani jäi siis kalmankalpeaksi taas kerran (ensi kerralla aion muuten esipaistaa pohjan), mutta veikkaan, että tämä resepti  toimii kuin häkä normiuuneissa.

Pähkinänkuoressa siis: seuraava ohje on tarkoitettu kärsivällisille ja asialle omistautuneille pizzahifistelijöille, joilla on aikaa ja motivaatiota työstää pizzaa rakkaudella ja noudattaa reseptiä jokaista yksityiskohtaa myöten :)

Pizzapohja Voisilmäpelin tapaan

 

180 g kylmää (!) vettä
10 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
300 g 00-vehnäjauhoja (saa Lidlistä, kulkee nimellä organic strong bread flour)

Murustele hiiva veteen ja liuota – voit käyttää apuna vaikka vispilää.
Lisää sen jälkeen suola. Lisää jauhot ja vaivaa kaikki ainekset sekaisin tasaiseksi taikinaksi – tämän kummemmin taikinaa ei tarvitse vaivata. Peitä kulho muovikelmulla ja laita jääkaappiin kohoamaan 48 tunniksi.

Laita leivinkivi uuniin ja kuumenna uuni niin kuumaksi kuin saa. Jos et omista leivinkiveä, voit hätävarana käyttää tavallista uunipeltiä, älä kuitenkaan käytä kummassakaan tapauksessa leivinpaperia. Tärkeää on, että kuumennat pellin/leivinkiven uunissa niin kuumaksi kuin mahdollista jo ennen kuin isket pizzan sen päälle. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti leivinkiveä! Varaa tomaattikastike, viipaloitu juusto ja muut täytteet valmiiksi, sillä täyttämisvaiheessa on oltava nopea.

Jaa kohonnut taikina kahteen osaan. Jos taikina on liimautunut kulhon reunoille, kaavi se varovasti (!) nuolijaa apuna käyttäen jauhotetulle pöydälle. Kohtele taikinaa äärimmäisen hellävaraisesti, älä vaivaa tai kaulitse ja varo kaikenlaisia iskuja. Ota taikinapala ja tartu kummallakin kädellä yläreunasta kiinni niin että alareuna roikkuu. Lähde pyörittämään taikinapalaa siirtämällä käsiä reunoja pitkin niinkuin pyörittäisit auton rattia tai ruoria. Kun taikina on venynyt sopivan kokoiseksi, ota leivinkivi uunista ja lätkäise pohja sen päälle.

Lisää pohjalle tomaattikastike ja muut täytteet.

Paista pizzaa n. 4-5 minuuttia. Tarkkaile koko ajan ja ota pizza uunista heti kun juusto on mukavasti ruskistunut ja reuna näyttää sopivasti ruskistuneelta, kohonneelta ja paistuneelta. Liian kauan paistunut pohja on kuivakka ja tiivis.

Savulohi-parsakaalipasta

Mitä tehdään silloin, kun elämä ja kaiken maailman kiireet painavat päälle, stressimörkö nostelee päätään ja sitä tuntee vaan olonsa kertakaikkisen pieneksi ja avuttomaksi? Silloin haetaan tietysti lohtua turvallisista ja sielua syleilevistä lohturuuista. Omalla kohdallanihan tämä tarkoittaa pehmoisia pullamössöruokia, jotka koostuvat mieluiten pääosin valkoisesta vehnästä ja kermasta, tai muusta sellaisesta mukavasta ja höttöisestä. Aina parempi, jos sekaan lisää vielä muutamia omia kaikkien aikojen lemppariasioita - tällä kertaa kylmäsavulohta, pinaattia ja parsakaalia. Ryvetään hetki hiilariövereissä ja kas vain, heti on parempi mieli!

Yritän tässä lisäksi taas niellä ylpeyteni ja heittää kehiin reseptejä, vaikka kuva olisikin taas sysip***a. Pitäis selkeesti koettaa välillä tehdä jotain hieman nätimpiä ruokia..

(3-4 annosta)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
300 g parsakaalia
3 dl kermaa
1/2 pss pakastepinaattia
200 g kylmäsavulohta
50 g mozzarellaraastetta
mustapippuria, tilliä
250 g farfalle-pastaa

Irrota parsakaalista nuput ja keitä ne sopivan napakaksi. Laita myös pasta kiehumaan ja keitä se al denteksi. Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet ja freesaa ne öljytilkassa pehmeiksi. Lisää pannulle kerma ja sulata joukkoon pinaatti. Anna porista miedolla lämmöllä, kunnes kastike keittyy vähän kasaan. Lisää sitten joukkoon parsakaalinnuput, silputtu kylmäsavulohi, mozzarellaraaste sekä keitetty pasta. Sekoita huolellisesti keskenään ja mausta mustapippurilla ja tillillä. Tarkista maku.

Herkkusienistroganoff

Tein joskus vuosia, vuosia sitten vegestroganoffia soijasuikaleista, tykästyin siihen ja unohdin sitten koko asian vuosikausiksi. Eilisen ex tempore -mielihaluna oli kuitenkin stroganoff, joten sitäpä sitten pitkän tauon jälkeen taas, tällä kertaa tosin ihan vaan herkkusienistä. Kanssamaistelija kehui tätä vuolaasti, mutta itseni mielestä tämä jäi ennemminkin ihan ok -osastolle. Joku protskulisä olisi voinut olla kiva tässä, tai vaihtoehtoisesti osan herkkusienistä olisi voinut korvata vaikkapa suppilovahveroilla tai jollain muilla sienillä.

Olen muuten flipannut aika pahasti noihin Torinon ohrahelmiin. Niissä on niin veikeä suutuntuma, että olen nyt pari kertaa saanut itseni kiinni lusikoimasta keitettyä ylijäämäohraa suoraan kattilasta kitusiin... Luulenpa, että tässä huushollissa ei ole enää paluuta tavalliseen riisiin, kun sille kerran löytyy ekologisempiakin ja niin paljon maukkaampiakin vaihtoehtoja (poikkeuksena tosin basmati- ja risottoriisi, joista en ole vielä toistaiseksi onnistunut irtautumaan). Mutta noin yleisesti ottaen ohra päihittää riisin ihan 6-1 (hoho, joku on vitsikkäällä päällä tänään!). Kotimaisen ohran soisi kyllä valtaavan enemmänkin tilaa suomalaisten ruokapöydissä riisin korvikkeena.

1 sipuli
400 g herkkusieniä
suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta
2 rkl tomaattipyrettä
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl kasvislientä
1 prk smetanaa
1 iso maustekurkku
2 tl sinappia

kevät- tai ruohosipulia

Paloittele sipuli ja herkkusienet. Kuumenna nokare voita pannulla ja freesaa siinä sipulit ja sienet. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Kääntele tomaattipyre sieniseoksen joukkoon ja ripottele päälle vehnäjauhot. Sekoita hetki ja kaada sitten pannuun kasvisliemi. Anna porista hiljalleen 10-15 minuuttia. Lisää sitten joukkoon purkillinen smetanaa sekä paloiteltu maustekurkku. Mausta sinapilla, tarkista maku ja keitä vielä muutaman minuutin ajan. Tarjoa esimerkiksi ohran tai perunamuusin kanssa ja viimeistele annokset hienonnetulla kevät- tai ruohosipulilla

 

Tofua punaisessa currykastikkeessa

Tässä taloudessa tykätään thairuuasta, ja sen kyllä huomaa kun jääkaapin oven avaa: siellä on nimittäin aivan oma soppensa Aasia-tuotteiden armeijalle. Peräti yksi kokonainen hylly on kansoitettu erinäisillä currytahnoilla, kalakastikkeilla ynnä muilla tykötarpeilla. Joskus tuon purkkien ja putelien rykmentin näkeminen jopa ahdistaa, sillä ne muistuttavat aina siitä, että putelit tulisi mielellään käyttää ennen kuin vallan homehtumaan ehtivät. Onneksi thai-makuja kuitenkin tekee suht usein mieli - se viitsiminen ja ryhtyminen saattaa vain sitten olla asia erikseen.

Aasialaisten ruokien kohdalla käy hirveän usein niin, että aina haluaa kokeilla jotain uutta ja ihmeellistä, ja monesti kaikki ihan perusklassikot jää siinä sitten vähän paitsioon. Nyt otin ihan asiakseni valmistaa jotain thaikeittiön kulmakivistä, ja valintani kohdistui punaisessa currykastikkeessa lilluvaan tofuun. Lukuisat punaiset curryt olen elämässäni ehtinyt syödä, mutta kyllästyä en nähtävästi osaa koskaan!

(4 annosta)

500 g tofua
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2-3 rkl punaista currytahnaa
1 tlk (400 g) kookosmaitoa
1 rkl kalakastiketta
2 tl sokeria
pieni pala tuoretta inkivääriä
3 pientä punaista rawit-chiliä (tai maun mukaan)
kourallinen tuoretta (thai)basilikaa
kourallinen tuoretta korianteria

Paloittele tofu. Kuumenna pannulla loraus öljyä ja heitä tofut perään. Lisää joukkoon soijakastiketta ja paista tofupaloja, kunnes ne ottavat vähän väriä itseensä. Siirrä syrjään odottamaan.

Pilko sipuli ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuullota niitä hetki pannulla öljyssä ja lisää sitten joukkoon currytahna. Paistele koko ajan käännellen muutaman minuutin ajan. Kaada sitten pannulle kookosmaito sekä lisää joukkoon kalakastike, sokeri, sekä hienonnettu inkivääri ja chili. Alenna lämpöä ja anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Lisää tarpeen mukaan vettä. Lisää sitten joukkoon tofupalat, sekoita ja anna porista vielä hetki. Silppua lopuksi joukkoon tuoretta basilikaa ja korianteria. Tarjoa curry jasmiiniriisin kanssa.

Tomaatti-halloumisalaatti

Nyt sen voi sanoa jo ääneen: kesä on ihan kohta täällä! Viimeistään tämänpäiväisen kelin jälkeen uskallan todeta, että ei se kesä tosiaan tänäkään vuonna jättänyt saapumatta keskuuteemme (puun koputus toki tähän väliin).

Kesän odotus on alkanut näkyä joka tapauksessa jo keittiönkin puolella, kun olen alkanut kaivaa naftaliinista sellaisia ruokajuttuja, jotka tuppaavat jäämään unholaan talven ajaksi. Yksi niistä on halloumi - talvella sitä ei tullut käytettyä nimeksikään, ja nyt sitten olen yhtäkkiä ikään kuin puolivahingossa kiikuttanut sitä kotiin keskimäärin pari pakettia viikossa. Olen ehtinyt jo hekumoimaan grillissä käristettyä halloumiakin, mutta sitä ennen on tyydyttävä pannulla paistettuun juustoon, joka sekin on toki aivan jumalattoman hyvää. Halloumisalaatteja on tullut tehtyä jos jonkinmoista viime aikoina, tässä niistä yksi minttuinen versio. Tämä raikas salaattiresepti on MeNaiset-lehdestä repäisty, ja tulipahan taas kerran todettua, että kyllä tomaatti vaan on halloumin paras kaveri :) Kesäpunasipulia mulla ei tietty ollut, mutta korvasin sen tavallisella punasipulilla ja kevätsipulilla.

 

500 g kirsikkatomaatteja
2 punasipulia varsineen
1 rkl pieniä kapriksia
1 ruukku minttua
1 pkt (200-250 g) halloumijuustoa
kastike:
1 valkosipulinkynsi
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua tai valkoviinietikkaa
suolaa, rouhittua mustapippuria

Puolita tomaatit ja laita ne tarjoilukulhoon. Hienonna kesäsipuli varsineen. Lisää se tomaattien joukkoon kapristen ja mintunlehtien kanssa. Valmista kastike. Kuori ja hienonna valkosipuli ja yhdistä se öljyn ja sitruunamehun kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Valuta seos tomaateille ja sekoita. Anna maustua huoneenlämmössä vähintään 10 minuuttia. Viipaloi halloumi ja grillaa tai paista sitä pannulla, kunnes se saa kauniin värin pintaansa. Laita lämpimät juustopalat salaattiin ja tarjoa heti.

Tonnikala-pastavuoka

Pahus sentään, kun meinaakin jumituttaa, kehtuuttaa ja tökkiä tämä blogipostausten aikaansaaminen. Koneella olisi liuta ruokakuvia ja reseptejä viime viikoilta, mutta yhtäkään niistä ei tekisi mieli laittaa blogiin asti. Yksi niistä on tämä perushyvä arkipöperö, jota ei millään huvittaisi blogata; kuva on ruma, ruoka arkinen, eikä tästä ole muutenkaan mitään tähdellistä sanottavaa. Blääh, sanon ma, vaikka ruoka itse oikein hyvää olikin. Mutta koska näitä arjen näpsäköitä ja riittoisia perusruokiakin tarvitaan, laitetaan nyt tämäkin tänne. Kasvisversion saa näppärästi vaihtamalla tonnikalan esimerkiksi kylmäsavutofuun.

(6 annosta)

6 dl fusillipastaa
1 sipuli
1 punainen paprika
kourallinen mustia oliiveja
2 prk tonnikalaa öljyssä
1,5 dl punaista pestoa
1/2 ruukkua tuoretta basilikaa
150 g mozzarellaraastetta
6 dl maitoa
3 kananmunaa
suolaa, pippuria

Keitä pasta al denteksi suolatussa vedessä. Silppua sipuli, paloittele paprika ja halkaise oliivit. Valuta tonnikalat. Pehmennä sipulia ja paprikaa nopeasti pannulla öljyssä. Sekoita pesto kypsän pastan joukkoon. Voitele uunivuoka ja kaada vuokaan pestopasta, sipulit, paprikat, oliivit, tonnikala, silputtu basilika sekä noin 100 grammaa juustoraastetta. Sekoita huolellisesti. Vatkaa muna ja maito sekaisin ja mausta munamaito suolalla ja pippurilla. Kaada munamaito uunivuokaan. Kypsennä paistosta 200-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Ripottele sitten loputkin mozzarellaraasteet vuoan pinnalle ja laita uuniin vielä hetkeksi, kunnes juusto sulaa.

Intialainen linssi-banaanipata

Siitä ei ihan hirveän montaa vuotta ole aikaa, kun ajatus kaikesta makeasta, kuten hedelmistä, suolaisessa ruoassa tuntui vain jotenkin väärältä. Onneksi ihminen on kuitenkin kykeneväinen muuttumaan, muuten olisi saattanut jäädä tämäkin ruoka tekemättä.

Kirjastosta tarttui taannoin mukaan Katja Kangasniemen Reilun kaupan ruokaa ja elämää -keittokirja, joka osoittautuikin sitten kerrassaan mainioksi opukseksi. Heti ensiselailulta laitoin kirjanmerkin mm. tämän linssipadan reseptin väliin. Alkuperäisessä ohjeessa oli tosin banaanin tilalla viinirypäleitä, mutta otin kirjan vinkistä vaarin ja korvasin ne nyt banaanilla. Ruokaa oli jännää, erilaista, hyvää - tai siis sikahyvää, kuten kanssaeläjä asian ilmaisi. Jostain syystä tämä ei kyllä minun suuhuni maistunut niinkään intialaiselta, vaan ehkä ennemminkin etäisesti afrikkalaiselta? Ehkä se oli vaan se banaani, mikä tämän vaikutelman teki, mutta herkullista yhtä kaikki! Suosittelen heittämään ennakkoluulot nurkkaan ja kokeilemaan rohkeasti.

(4 annosta)

1 sipuli
1 omena
2 rkl curryjauhetta
1 rkl garam masalaa
4 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa
2 dl punaisia linssejä
1 suurehko banaani
suolaa ja pippuria
tuoretta korianteria tai persiljaa

Kuumenna öljy kattilassa. Kuullota sipuli- ja omenakuutioita öljyssä muutama minuutti. Lisää curry ja garam masala ja kypsennä vielä hetki. Lisää kasvisliemi, kookosmaito ja huuhdotut linssit. Kiehauta ja vähennä sitten lämpöä. Kypsennä miedolla lämmöllä kannen alla noin 25 minuuttia. Viipaloi banaani ja lisää banaanipalat lopuksi pataan. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa esimerkiksi kvinoan kera.