27. helmikuuta 2011

Sieniohrattoa savoijinkaalissa

Savoijinkaalit olivat jo pitkään vilkuilleet minua sillä silmällä ruokakaupan vihannesosastolla. Aina ohi kulkiessa minun teki mieli tarttua noihin veikeän vihreisiin ja kurttuisiin kaaleihin, mutta vasta eilen sain vietyä ne kotiin asti kanssani. En ollut koskaan aiemmin valmistanut savoijinkaalista yhtikäs mitään, mutta jostain olin saanut päähäni, että niiden sisään pitäisi ehdottomasti kääräistä sieniohrattoa (eli siis ohrarisottoa). Vähän niin kuin sienikaalikääryleitä, huomattavasti lyhyemmässä ajassa vamistettuna vaan. Eivät nämä missään nimessä kyllä perinteisiä kaalikääryleitä päihittäneet, vaikka tekivätkin hyvin kauppansa. Me napsittiin näitä ihan tällaisenaan kevyehkönä lounaana, mutta uskaltaisin veikata, että kääryleet toimivat parhaiten lisukkeen roolissa vaikkapa kalan kanssa.



(kahdelle)


9 isoa savoijinkaalen lehteä

1/2 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1,5 desiä ohrahelmiä
noin 5 desiä kasvislientä
2 desiä kuivattuja suppilovahveroita
mustapippuria, timjamia, (suolaa)
raastettua parmesaania
nokare voita

Irrota savoijinkaalista varovasti lehdet. Ryöppää niitä kiehuvassa suolavedessä muutama minuutti. Valuta niistä vesi pois ja kuivaa lehdet.


Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuumenna loraus oliiviöljyä kattilassa ja kuullota sipulit siinä. Heitä sekaan myös ohrahelmet ja kääntele niitä hetki oliiviöljyssä. Ala lisäillä kasvislientä pikkuhiljaa pienissä erissä. Keittele miedolla lämmöllä ja sekoittele, kunnes ohrahelmet ovat kypsiä. Lisää loppuvaiheessa joukkoon liotetut ja pilkotut sienet. Mausta hyvin ja sekoita joukkoon parmesaania ja voita.


Asettele jokaiselle lehdelle noin kolmen ruokalusikallisen verran sieniohrattoa. Kääntele lehdet kiinni kaalikääryleiden tapaan. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

 

23. helmikuuta 2011

Top Chef -blogihaaste #2: Naposteltavaa oluen kanssa


Top Chef -blogihaasteet jatkuvat! Tämä on toinen kaiken kaikkiaan kolmesta bloggareiden tulikokeesta, joita Subilla paraikaa pyörivän Top Chef Suomi -kauden aikana tehdään. Homman nimi on siis se, että muutama ruokabloggaaja suorittaa ruoka-aiheisen tehtävänannon, jonka toteutukseen on yksi päivä aikaa. Tällä kertaa blogihaasteen aiheena oli oluen kanssa sopivat naposteltavat.

Tulikoetehtävän hengessä en tälläkään kertaa jäänyt turhia suunnittelemaan ja sumplimaan, vaan ryhdyin päätä pahkaa hommiin. Toisin sanoen tulin taas tarttuneeksi ensimmäisiin ideoihin, jotka mieleeni juolahti. Ihan ensimmäisenä minulle tuli oluen kanssa nautittavista pikkusuolaisista mieleen sipulirenkaat ja muut klassiset bistro-henkiset alkupalat. Yritin kyllä hetken miettiä, että enkö nyt voisi jotain vähän vähemmän ennalta arvattavaa ja itsestään selvää keksiä, mutta mutta... En yksinkertaisesti päässyt sipulirengas-aatosta pakoon, niin vahvasti se assosioitui päässäni oluen kanssa. Niin että tein sitten vähän tylsästi niitä sipulirenkaita, mutta väkersin sentään lisäksi muutaman muunkin jutun.



Oluenmaistelumenulle päätyi:

Sipulirenkaita
Juusto-jalapenodippiä
Friteerattuja jättikatkarapuja
Appelsiinimajoneesia
Cheddarilla täytettyjä pepperoni-chilejä

En välttämättä ollut mitenkään järjettömän innostunut suunnitelmistani, mutta lopputulokseen olin sen sijaan sangen tyytyväinen! Asiaa saattoi edesauttaa se, että sitä olutta oli itse asiassa tullut ryystettyä jo edellisenä iltana... Ihmekös tuo, että frittiherkut maistuivat! Erikoismaininta menee juusto-jalapenodipille, joka oli paitsi helppotekoista, myös mielettömän hyvää. Unohtakaa ne kaupan valmiit juustodipit - itse tekemällä saa suhteellisen vaivatta niin paljon parempaa. Sipulirenkaat olivat myös hyviä, vaikka pari ensimmäistä testirengasta eivät miltään maistuneetkaan. Mutta kun annoin renkaiden tiristä upporasvassa kauemmin, niin johan alkoi lyyti kirjoittaa. Friteeratut jättikatkaravut olivat puolestaan kanssamaistelijan lemppareita näistä. Toimivimmaksi komboksi todettiin sipulirenkaat & juustodippi sekä jättikatkaravut & appelsiinimajoneesi. Cheddartäytteisiä pepperoni-chilejä vedettiin välisnacksina, etteivät frittiherkut alkaisi tökkiä alta aikayksikön. Olueksi nappasin mukaan ohjelman sponsorinakin toimivaa Hartwallin 1836 Gourmet Classic -olutta.


 Sipulirenkaat
2 isoa sipulia
2 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
2,5 desiä kivennäisvettä
0,5 tl leivinjauhetta
suolaa, pippuria, paprikajauhetta, cayennea
runsaasti öljyä uppopaistamiseen 

Leikkaa sipulit paksuiksi, noin sentin paksuiksi renkaiksi. Irrota niistä renkaat varovasti. Yhdistä kulhossa jauhot, kananmuna, kivennäisvesi, leivinjauhe ja mausteet. Sekoita huolellisesti keskenään. Kuumenna öljy kattilassa noin 180-asteiseksi. Testaa öljyn lämpötila tiputtamalla sinne pala vaaleaa leipää - kun leipäpala tirisee asiaankuuluvasti ja muuttuu kullanruskeaksi noin minuutissa, öljy on sopivan kuumaa. Kieritä sipulirenkaat jauho-kivennäisvesiseoksessa ja tiputa ne sitten varovasti kuumaan öljyyn. Uppopaista ne molemmin puolin kullanruskeiksi ja rapeiksi. Tässä menee muutama minuutti.


Lämmin juusto-jalapenodippi
(Resepti täältä)

200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl majoneesia
1 dl cheddar-raastetta
1 dl emmental-raastetta
maun mukaan jalapenoja
0,5 dl parmesan-raastetta
0,5 dl korppujauhoja


Sekoita kulhossa tuorejuusto, majoneesi, raastetut cheddar- ja emmental-juustot sekä silputut jalapenot. Laita juustoseos uuninkestävään astiaan ja ripottele pinnalle parmesaania ja korppujauhoja. Laita kulho 200-asteiseen uuniin noin 10 - 20 minuutiksi. Tarjoa dippi lämpimänä.

















Friteeratut jättikatkaravut
jättikatkarapuja
suolaa, pippuria, cayennea
vehnäjauhoja
kananmunaa
korppujauhoja

öljyä uppopaistamiseen

Sulata ja kuivaa jättikatkaravut, mikäli käytät pakasterapuja. Ripottele niiden päälle suolaa, pippuria ja cayennea. Levitä yhdelle lautaselle vehnäjauhoja, toiselle korppujauhoja ja sekoita kulhoon kananmuna. Kieritä katkaravut ensin vehnäjauhoissa, dippaa sitten kananmunassa ja kieritä lopuksi kauttaaltaan korppujauhoissa. Uppopaista 180-asteisessa öljyssä, kunnes ravut muuttuvat ruskeiksi ja rapsakoiksi pinnalta. Pujota katkaravut cocktail-tikkuihin.


Appelsiinimajoneesissa oli 1 dl majoneesia, noin puolikkaan appelsiinin mehut, noin teelusikan verran appelsiinin kuoriraastetta sekä ripaus chilihiutaleita ja mustapippuria. Aika oli sen verran tiukilla, etten kirveelläkään ehtinyt tahi jaksanut tehdä itse majoneesia (soo soo, minä), mutta aion kyllä silti ihan ehdottomasti suositella kaikille majoneesin tekemistä ihan itse (älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan kuten minä sanon -henkeen :D). Tulee miljoonasti parempaa, ja vältyt turhilta lisäaineilta ynnä muulta moskalta.

Ensimmäisessä kuvassa vilahtaa myös cheddarilla täytettyjä pepperoni-chilejä. En kuvannut niitä sen tarkemmin, koska ne syntyivät vähän niin kuin sivutuotteena; piti saada jotain vähän erilaista pikkupurtavaa uppopaistettujen asioiden vastapainoksi. Täytetään siis pepperoni-chilit cheddarilla ja lykätään 200-asteiseen uuniin siksi aikaa, kun juusto sulaa.

Lopputuomio: maistuu niin oluenmaistelun lomassa kuin oluenmaistelun jälkeisenäkin päivänä, vaikkei upporasvaan upotettuja asioita kovin paljoa kerralla kykenekään syömään.

19. helmikuuta 2011

Kunnon soijarouhebolognese

Välillä sisälläni asustava laiskaakin laiskempi kokki miettii, onko se nyt niin justiinsa, jos ei aina jaksa tehdä kaikkea ihan oppikirjan mukaisesti. Varsinkin arkikokkauksessa tulee tallattua oikopolkuja aina tämän tästä. No, välillä kun sitten aivan sen oppikirjan mukaan alkaa ruokaa tehdä, saa huomata, että kyllä sillä vaan on väliä. Viimeksi sain tämän tuta soijabolognesea tehdessä. En ollut koskaan aiemmin esimerkiksi jaksanut hauduttaa bolognesekastiketta noin 40 minuuttia pidempään, saatika jaksanut varta vasten hakea Alkosta punaviiniä kastikkeen tekoon. Nyt taloudessamme oli kuitenkin tapahtunut sellainen ihme, että meillä oli omasta takaa ylijäämäviiniä! Ennenkuulumatonta, ettenkö sanoisi. Siitä se ajatus sitten lähti, ja tosiaan 26 vuotta siinä sitten kesti, että sain tehtyä elämäni ensimmäiset (vege)bologneset punaviineine kaikkineen ja pitkine haudutusaikoineen. Tämä oli ehdottoman positiivinen yllätys!

(4 annosta)

1,5 dl tummaa soijarouhetta + vettä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 iso porkkana
2 lehtisellerin vartta
2 dl kasvislientä
1 dl punaviiniä
1 tlk kuorittuja kokonaisia tomaatteja
1 rkl tomaattipyrettä
mustapippuria, oreganoa, basilikaa, suolaa
kourallinen kirsikkatomaatteja
parmesania
rucolaa

Turvota ja paista ensin soijarouhe. Kuumenna reilu loraus öljyä pannulla ja freesaa siinä hetki haluamiasi mausteita (jauhelihamaustetta, paprikajauhetta, valko- ja mustapippuria). Lisää sitten kuiva soijarouhe sekaan sekä sen verran vettä, että soijarouhe kostuu. Paista hiljalleen koko ajan käännellen ja lisää vettä ja mausteita. Jatka näin, kunnes soijarouhe ei enää ime vettä itseensä. Siirrä syrjään odottamaan.

Silppua sipuli, porkkana ja lehtiselleri mahdollisimman pieniksi kuutioiksi. Hienonna valkosipulinkynnet. Kuumenna loraus öljyä pannussa ja kuullota kasvikset siinä. Anna kasvisten pehmentyä ja  kaada sitten pannuun kasvisliemi ja punaviini. Anna kiehahtaa ja lisää myös turvotettu soijarouhe ja tölkkitomaati joukkoon. Mausta pippurilla ja yrteillä. Anna kastikkeen hautua miedolla lämmöllä 1,5 - 2 tuntia. Lisää loppuvaiheessa halkaistut kirsikkatomaatit joukkoon. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoa kastike spagetin kanssa ja viimeistele annokset parmesan-raasteella ja rucolalla.

13. helmikuuta 2011

Uunissa paahdetut maa-artisokat

Oi ihanaista maa-artisokkaa! Tällä hetkellä tuntuu täysin käsittämättömältä, että kokeilin tuota jumalaista juuresta ensi kertaa vasta viime kesänä. Nykyisin maa-artisokka on keittiömme  vakiovieras, ja eritoten soppaa tulee valmistettua aina tämän tästä. Näin jokin aika sitten jossain (kokkiohjelmassa, lehdessä, blogissa tai jossakin - en nyt kykene muistamaan) uunissa paahdettuja maa-artisokkia, jotka kypsennettiin kuorineen kaikkineen. Idea jäi sitkeästi takaraivoon, ja nyt sain kokeiltua näitä sitten itsekin. Tuli kuulkaas aika herkkua! Rapea kuori ja pehmeä sisus - nämä olivat mitä oivallisin lisukeruoka.


(lisukkeeksi noin kolmelle)

500 g maa-artisokkia
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
kuivattua rosmariinia

Pese maa-artisokat huolellisesti juuresharjaa käyttäen. Halkaise ne kahtia ja laita ne uunivuokaan. Lorauta päälle reippaasti oliiviöljyä sekä suolaa, pippuria ja rosmariinia. Sekoita huolellisesti, jotta mausteet ja öljy leviävät kaikkialle. Paahda 175-asteisssa uunissa noin 50 minuuttia, tai kunnes maa-artisokat alkavat saada vähän väriä ja ne alkavat pehmetä. Tarjoa esimerkiksi lihan tai kalan lisukkeena.

10. helmikuuta 2011

Kikherne-halloumicurry

Tuli tässä taannoin taas kerran paikattua yksi pieni aukko ruokasivistyksessä. Tulin nimittäin sattumalta ostaneeksi halloumijuuston, joka oli valmistettu kokonaan lampaanmaidosta. Aiemmin olen siis autuaan tietämättömänä syönyt vain näitä halloumeja, joissa lehmänmaidon osuus on melko suuri. Olen pitänyt noista "yhdistelmä"juustoista kuin hullu puurosta - tietämättä, että vieläkin parempaa on olemassa! Täytyy sanoa, että makuero lampaanmaitohalloumiin on aika merkittävä, ja rakkauteni halloumia kohtaan on tämän oivalluksen myötä syventynyt entisestään. Suosittelen kaikkia kanssatietämättömiä kokeilemaan ;) Minä nimittäin luulen, ettei itselläni ainakaan ole enää paluuta entiseen. Tämä supersimppeli ruoka olisi ehkä voinut muuten olla vähän pliisu, mutta halloumi pelasti paljon. 


(4 annosta)

200 g halloumijuustoa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
currya, kurkumaa, juustokuminaa, inkivääriä, chilirouhetta
1 tlk kuorittuja kokonaisia tomaatteja
3 dl kookosmaitoa
1 tlk kikherneitä

Paloittele halloumijuusto ja paista se pannulla rapeaksi ja kullanruskeaksi. Siirrä syrjään odottamaan. Pyyhkäise pannu ja kuumenna siinä loraus öljyä. Kuullota siinä silputtu sipuli ja valkosipulinkynnet. Heitä mausteet sipulisilpun päälle ja paistele jatkuvasti käännellen pari minuuttia. Kaada sitten pannulle tölkkitomaatit ja paloittele niitä pannulla hieman pienemmiksi. Lisää myös kookosmaito. Anna kastikkeen porista keskilämmöllä noin 15 minuuttia, kunnes se on keittynyt sopivasti kasaan. Lisää lopuksi joukkoon kikherneet. Jos kastike meinaa jäädä liian litkuksi, suurusta sitä hieman Maizenalla. Tarkista maku ja lisää maun mukaan suolaa ja pippuria. Tarjoa basmatiriisin kanssa.

2. helmikuuta 2011

Top Chef -blogihaaste: Hei hoi hauki







Viikko sitten se vihdoinkin sitten alkoi, nimittäin Suomen ihka ensimmäinen Top Chef! Olen seurannut Jenkkilän versiota hartaudella, ja vähintään yhtä hartaudella olen odottanut tätä Suomen ikiomaa versiota alkavaksi. Viime viikolla nähtiin avausjakso, ja hyvältä vaikutti kaikin puolin.

Suomen Top Chef -ohjelman myötä ilmoille pärähtää myös Top Chef -blogihaasteet, joissa ruokabloggaajat suorittavat 
aina jonkinlaisen ruuanlaittoon liittyvän tehtävänannon, ja aikaa ruuan valmistukseen on yksi päivä. Tämä on ensimmäinen haaste kaiken kaikkiaan kolmesta blogihaasteesta.

Kuva täältä.










Ensimmäisen blogihaasteen aiheena on hauki, aivan kuten illan Top Chef -jaksossakin. Ja sehän passaa! Hauki on ystävä monestakin syystä. Tärkeimpiä ovat tietysti eettiset ja ekologiset seikat, kasvaahan haukea villinä ihan lähellä kotivesistöissämme. Hauki ei sinänsä välttämättä ole lempparikalani, mutta roskakalan maine harmittaa, sillä hauestakin on mahdollista saada eri maukasta ruokaa. Wikipedian mukaan muuten ranskalainen keittiö arvostaa suuresti haukea ruokakalana, mistä johtuen se on Ranskassa kalliimpaa kuin esimerkiksi lohi. Siinäpä meille suomalaisille ajattelun aihetta!

Koska muu elämä piti minut kiireisenä haasteen toteuttamisen aikaan, en jäänyt miettimään kovinkaan syvällisesti, mitä hauesta tekisin. Halusin tehdä jotain suhteellisen mutkatonta, ja itse asiassa tartuin kutakuinkin ensimmäiseen ideaan, joka mieleeni juolahti. Thai-henkisiä kalapihvejä minun on pitänyt kokeilla jo pitkään, ja nyt kun tämä haukihaaste tähän sopivasti eteen tupsahti, niin minulla oli aika lailla selvät sävelet alusta lähtien.


Tiedän, että joidenkin mielestä hauen ja thai-makujen yhdistäminen voi kuulostaa jokseenkin epäilyttävältä, mutta sitä se ei suinkaan ole. Ei nimittäin uskoisi, että näissä pihvilöissä ylipäätään on haukea. Mikä tahansa vaalealihainen kala sopii näihin, hauki siinä missä muutkin. Pihvit maittoivat sekä minulle että kanssamaistelijalle, joskin molemmat olivat sitä mieltä, että chilikastike (tai muu vastaava) on ihan ehdoton kalapihvien kaveriksi. Lime ja korianteri toivat pihveihin eloa ja raikkautta. Chilikastikkeen lisäksi kyhäsin lisukkeeksi kookosriisiä ja höyrytettyjä vihreitä papuja. Alla lopputulos resepteineen.


Thai-kalapihvit
400 g haukea fileenä
2 kevätsipulia varsineen
1 valkosipulinkynsi
1/2 ruukkua korianteria
1 rkl punaista currytahnaa
1 rkl kalakastiketta
1 tl inkivääritahnaa
1/2 limen mehu ja raastettu kuori
1 kananmuna

Poista hauesta ruodot mahdollisimman hyvin ja paloittele se. Silppua kevätsipulit, valkosipuli ja korianteri. Laita kaikki ainekset monitoimikoneen kulhoon ja jauha ne rouheaksi massaksi. Muotoile massasta pieniä pihvejä. Paista pihvit pannulla rasvassa molemmin puolin kullanruskeiksi.

Kookosriisi
3 dl jasmiiniriisiä
4 dl kookomaitoa
2 dl vettä
sokeria
suolaa

Kaada kattilaan kookosmaito, vesi ja riisi. Mausta sokerilla ja suolalla. Kuumenna, kunnes vesi kiehuu. Pienennä lämpöä ja hauduta riisiä kannen alla, kunnes se on kypsää.

Chilikastikkeeseen tuli:
0,5 dl sweet chili -kastiketta
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl soijakastiketta
2 rkl limenmehua
pieni pala punaista chiliä silputtuna

Haukipihvit ennen paistinpannuun tutustumista.

Tämä minun haukiruokani on tietysti kovin arkinen ja kotikutoinen - tänään illalla selviää, minkälaisia luomuksia ammattilaiset hauesta taikovat.