Porkkana-sinihomejuustovuoka

Nostin männä viikolla isän kasvimaasta kunnon satsin porkkanaa. Hyvää porkkanaa muuten onkin, ja takuuvarmasti lähiä ja luomua :) Porkkanaa onkin narskutettu tässä huushollissa nyt harva se päivä, mutta pikkuhiljaa tässä alkaa olla käsillä pienoinen sijoitusongelma. Viimeviikkoinen Hesarin Ruokatorstai tarjosi onneksi yhden ruokaidean, mihin porkkanaa sai upotettua ihan mukavasti. Tämä porkkana-sinihomejuustovuoka kuulosti jo paperilla aivan täysin mun jutulta, ja sitä se totta vie olikin. Karppaajillehan tämä on mitä mainioin lisukeruoka, mutta tätä herkkua suosittelen käsi sydämellä kyllä kaikille muillekin.

500 g porkkanaa
100 g sinihomejuustoa
2 dl kasvislientä
1 dl kermaa
1 rkl kuivattua rakuunaa

Huuhtele, kuori ja paloittele porkkanat viipaleiksi. Pane porkkanat ja kasvisliemi laakeahkoon uunivuokaan ja kypsytä uunissa 200 asteessa puolisen tuntia. Ota vuoka uunista, lisää kerma, murusteltu homejuusto ja rakuuna. Paista vielä puoli tuntia 200 asteessa. 

Vuoka syötiin ananaksella ja mozzarellalla kuorrutettujen broilerin fileeleikkeiden kanssa (kuulostaa ja näyttää ihan joltain huoltoaseman ruualta, mutta onneksi tuo porkkana-sinihomejuustohässäkkä hieman lievensi huoltsikkaruokaefektiä...).

Kermainen katkarapupasta

Lauantai = hyvän ruoan riemujuhlaa! Tai siltä se ainakin viiden päivän arkimuona-/evässalaattiputken jälkeen tuntuu. Tänään köökin puolella valmistui eri nopsakka, mutta silti vallan mainio katkarapupasta Insanityn tyyliin. Tein reseptiin hiuksenhienoja muutoksia lisäämällä joukkoon mm. jääkaapissa pyörineet valkoviinin jämät. Alla resepti kuten sen itse tein, suosittelen nautittavaksi valkoviinin ja kauniin elokuisen päivän kera :)

(2 annosta)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
paprikajauhetta
1 dl kuohukermaa
1 dl valkoviiniä
suolaa ja pippuria
150 g ranskankermaa
tuoretta tai kuivattua tilliä
1 pss (180 g) katkarapuja
pari kourallista rucolaa
(raastettua parmesania)

+ keitettyä tortiglioni-pastaa


Hienonna sipuli ja valkosipulit. Freesaa sipulit pehmeiksi kattilassa rasvassa ja ripottele päälle paprikajauhetta. Kaada joukkoon kerma ja valkoviini. Mausta suolalla ja pippurilla ja hauduta kastiketta miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää sitten joukkoon ranskankerma ja tarpeen mukaan vettä. Sekoita ja mausta tillillä.

Kuumenna kattilassa vettä kiehuvaksi ja aseta katkaravut metallisiivilään. Kasta siivilä kuumaan, suolalla maustettuun veteen ja anna katkarapujen kuumentua, älä keitä.

Asettele lautaselle keitettyä pastaa ja kaada päälle sipulikastiketta. Ripottele päälle katkarapuja sekä rucolaa. Viimeistele annokset halutessasi raastetulla parmesanilla.

 

Kuningatarsmoothie

Meikäläinen ei ole aamuihmisiä. Tai ennemminkin - en ole arkiaamuihmisiä. Viikonloppuaamut sen sijaan ovat poikkeuksetta mahtavia! Silloin jaksaa jopa panostaa aamupalaansakin sen sijaan, että vetäisi jogurttia naamariin samalla kun kiskoo nuttua niskaan tai mutustaisi nuhjuuntunutta omenaa metrossa (kyllä, aamiainen on viimeinen asia mielessä arkiaamuisin, sen ehtii syödä jos ehtii). Viime sunnuntaina oli ihanasti luppoaikaa, ja intouduinkin pitkästä aikaa smoothienvääntöhommiin. Inspiraation lähteenä toimi MeNaiset nro 32/11.

1 dl vadelmia

1 dl mustikoita

1 banaani

2 dl vaniljajogurttia

1 dl appelsiinimehua

Paloittele banaani. Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi.

Paneroitua tofua, punajuuriohrattoa ja fetakastiketta

Minä ja keittiö olemme taas löytäneet toisemme! Jippajee! Yhteinen sävel on ollut hukassa kutakuinkin koko kesän, mutta nyt kun on jälleen aikaa ja motivaatiota paneutua ruoanlaittoon, niin johan alkoi syntyä taas kelvollista pöperöäkin. Tämä seuraava setti on täysin tuulesta tempaistu, kun S-Marketin sunnuntaivalikoima ja minun ateriavisioni eivät tänään kohdanneet alkuunkaan. Jouduin siinä sitten hieman improvisoimaan - ja hyvä niin, sillä lopputulemana oli kerrassaan mainio ateriakokonaisuus. Tofuksi suosittelen joko kylmäsavutofua tai itse marinoitua tofua, maustamaton tofu saattaa nimittäin maistua tässä jokseenkin ankealta. Joka tapauksessa, peukku tälle!

(4 annosta)

Parmesanpaneroitu tofu
300 g kylmäsavutofua (tai muuta marinoitua tofua)
1 kananmuna
n. 0,75 dl korppujauhoja
n. 0,75 dl raastettua parmesania
suolaa
mustapippuria

Leikkaa tofu noin 1 cm:n viipaleiksi. Riko lautaselle kananmuna ja riko sen rakenne haarukalla. Sekoita korppujauhot, parmesanraaste, suola ja pippuri keskenään ja levitä seos toiselle lautaselle. Kieritä tofupalat ensin kananmunassa ja sitten korppujauho-parmesanseoksessa. Paista viipaleet pannulla rasvassa kauniin ruskeiksi, muutama minuutti per puoli.

Punajuuriohratto
8 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
3 dl ohrahelmiä
1 sipuli
3 punajuurta
nokare voita
raastettua parmesania
mustapippuria

Keitä ohra pakkauksen ohjeen mukaan kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä. Silppua sipuli ja raasta punajuuri karkeaksi raasteeksi sillä välin kun ohra kypsyy. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja kuullota sipulit siinä. Lisää pannulle myös punajuuriraaste ja pehmennä sitä miedolla lämmöllä. Kun ohra alkaa olla kypsää, sekoita sipuli-punajuuriseos ohran sekaan. Lisää joukkoon myös nokare voita ja reilusti parmesanraastetta. Mausta mustapippurilla.

Kylmä feta-rakuunakastike
2 dl kermaviiliä
100 g fetajuustoa
kuivattua rakuunaa

pippuria (suolaa)

Murenna fetajuusto kermaviilin sekaan ja sekoita huolellisesti. Mausta rakuunalla ja mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla, ja anna maustua jääkaapissa hetki.

Yrttikuhaa ja tomaatti-basilikarisottoa

Ah mikä laiskanpullea lauantai! Tämä taitaa olla ensimmäinen viikonloppu sitten toukokuun, kun ei ole mitään suunniteltua tekemistä tai velvollisuuksia. Suosittelen lämpimästi muillekin - siitäkin huolimatta, että kesää on (olevinaan) vielä jäljellä ja vielä pitäisi jaksaa suorittaa, tehdä ja puuhata kaikenlaista ja ottaa kaikki ilo irti viimeisistä lämpimistä päivistä. Aina ei kuitenkaan vaan yksiselitteisesti jaksa, ja niinpä tämä päivä onkin kulunut rennon oleilun, vetkuilun ja hidastemposein kokkailun ja viineilyn parissa. Alla lopputulos, jonka myötä toivotan rentouttavaa viikonloppua muillekin!

(kahdelle)

Yrttikuha
n. 300 g kuhaa fileenä
oliiviöljyä
merisuolaa ja mustapippuria
kuivattua oreganoa
Lämmintä Sisiliaa
sitruunaa

Asettele kuhafileet voideltuun uunivuokaan ja pirskota niiden päälle oliiviöljyä. Ripauta perään suolaa ja pippuria sekä kuivattuja yrttejä makusi mukaan. Asettele sitruunaviipaleet kalojen päälle, peitä vuoka foliolla ja paista kaloja 180-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia, riippuen fileiden paksuudesta.

Tomaatti-basilikarisotto
1 pienehkä sipuli
1 valkosipulinkynsi
1,5 dl risottoriisiä, esim. arborio
5 dl kasvislientä
1 dl valkoviiniä
mustapippuria
1/2 rs kirsikkatomaatteja
1/2 ruukku basilikaa
reilu nokare voita
raastettua parmesania

Hienonna sipulit ja valkosipuli. Kuumenna kattilassa tilkka öljyä ja kuullota sipulit siinä. Kumoa kattilaan riisit ja sekoittele, kunnes riisi alkaa muuttua läpikuultavaksi. Lisää sitten joukkoon loraus kasvislientä ja sekoittele. Lisää lientä ja valkoviiniä vuorotellen vähän kerrallaan, kun edellinen nestelisäys on imeytynyt riisiin. Jatka näin, kunnes riisi on pehmeää ja kermaista. Mausta mustapippurilla ja lisää joukkoon halkaistut kirsikkatomaatit sekä silputtu basilika. Lisää lopuksi joukkoon voi ja parmesaanijuusto ja sekoita huolellisesti.

Kikherne-halloumi-bulgursalaatti

En tiedä teistä, mutta allekirjoittaneelle kesälomat alkavat olla enää kaukainen muisto vain, ja siksipä kevyehköt lounaseväät ovat jälleen nousseet ajankohtaiseksi aiheeksi. Koska luovuus ei ole viime aikoina kukkinut sen pahemmin kokkailun kuin minkään muunkaan asian saralla, olen ottanut tavakseni kierrättää ja tarpeen mukaan soveltaa vanhoja hyväksi havaittuja reseptejä. Perusvarma kikherne-couscoussalaatti muuntautuikin tässä hiljattain uuteen uskoon, kun vaihdoin mm. fetan halloumiin ja rucolan pinaattiin. Vannon, että tuona päivänä minulla oli kivemmat työeväät kuin vieressä Saarioisten einesmoskaa pupeltavalla kollegalla! :)

Ja edelleen pahoittelen tätä toivottoman verkkaista päivitystahtia. Palaan kuitenkin asiaan jo viimeistään viikonloppuna, joten jospa tämä tästä taas alkaisi luistaa...

2 dl bulguria
2 dl kasvislientä

100 g halloumia

1 rs kirsikkatomaatteja
1/2 rs tuoretta babypinaattia

n. 10 cm:n pätkä kurkkua
3 kesäpunasipulia varsineen

kourallinen vihreitä oliiveja

5 aurinkokuivattua tomaattia
1 tlk kikherneitä
sitruunamehua
aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
rouhittua mustapippuria

Kypsennä bulgur pakkauksen ohjeen mukaan kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä. Paloittele halloumi ja paista se pannulla kauniin ruskeaksi. Puolita kirsikkatomaatit, huuhtele ja revi pinaatti ja paloittele kurkku. Silppua myös sipulit ja saksi aurinkokuivatut tomaatit pienemmiksi. Yhdistä kaikki ainekset kulhossa. Mausta sitruunamehulla, aurinkokuivattujen tomaattien öljyllä ja mustapippurilla. Sekoita huolellisesti.

Kesä lautasella

Aletaan olla taas siinä vaiheessa kesää, kun sitä väkisinkin alkaa miettiä, onko kesän sesonkiherkuista nyt varmasti otettu kaikki mahdollinen ilo irti. Itse tulin alkuviikosta siihen lopputulokseen, että EI - ja kipitin siltä istumalta kauppaan ostamaan mansikoita ja uuden sadon perunoita. Ahvenet puolestaan uiskentelivat kauppahallista mukaani, ja päivän ateriasta tulikin varsin mummolahenkinen: paistettua ahventa, voi-sipulikastiketta ja uutta pottua. Tässä oli kesän meininkiä!

 

Paistetut ahvenet
500 g ahvenfileitä
1 dl ruis- tai vehnäjauhoja
suolaa
voita paistamiseen

Sekoita jauhot ja suola keskenään ja laita jauhoseos lautaselle. Kääntele ahvenfileet jauhoissa ja paista ne sitte voissa molemmin puolin kypsiksi.

Voi-sipulikastike
100 g voita
3 kesäsipulia varsineen
suolaa ja pippuria
loraus vettä

Sulata voi kattilassa. Silppua sipulit ja kiehauta ne voissa. Anna sipulien pehmentyä miedolla lämmöllä noin viitisen minuuttia. Lisää joukkoon loraus vettä ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua vielä hetki ja tarjoa uusien perunoiden ja ahvenfileiden kera.

Tomaatti-cashewkeitto

Vastoin kaikkia ennakkouhkauksiani uskaltauduin sittenkin äheltämään tänään hellan ääreen, vaikka ilmasto kodissamme onkin tällä hetkellä sangen trooppinen. Tähän hetkelliseen mielenhäiriöön on olemassa pätevä syy, ja se syy on se, että jostain syystä minä en ole muutaman päivään kyennyt ajattelemaan mitään muuta kuin tomaatti-cashewpähkinäkeittoa (olen varma, että olen varastanut ajatuksen jostakin, nyt kun vielä muistaisin mistä..). Joka tapauksessa idea oli suorastaan pakko toteuttaa, ja soppa olikin oivallista kesäpäivän apetta - vaikka näin jälkikäteen ajatellen olisinkin ehkä vaihtanut tomaattimurskan tölkkitomaatteihin. Miksi ne maistuvat niin paljon paremmilta? 

2 dl cashewpähkinöitä
2 dl kasvislientä
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
2 prk tomaattimurskaa
sokeria, suolaa, mustapippuria, oreganoa

loraus balsamiviinietikkaa
kourallinen tuoretta basilikaa
2 rkl tuorejuustoa

Liota cashewpähkinöitä hetki kasvisliemessä. Soseuta sitten pähkinät ja liemi sauvasekoittimella (tms.) tahnaksi. Laita syrjään odottamaan.

Silppua valkosipulinkynnet ja sipuli. Kuumenna loraus oliiviöljyä kattilassa ja kuullota sipulit siinä. Lisää sitten kattilaan tomaattimurska. Lisää joukkoon hyppysellinen suolaa, pippuria ja kuivattua oreganoa sekä hieman sokeria taittamaan tomaatin kitkerää makua. Lorauta joukkoon myös hieman balsamiviinietikkaa. Anna keiton porista hiljalleen miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita joukkoon cashewtahna. Aja keitto sileäksi sauvasekoittimella. Laita kattila uudestaan liedelle ja anna kiehahtaa. Sulata joukkoon iso nokare tuorejuustoa sekä silputtua tuoretta basilikaa. Tarkista maku.

Hedelmäinen leipäjuustosalaatti

Tervehdys! Ja heti ensialkuun pahoittelut täysin spontaanista, vahingossa liki neliviikkoiseksi venähtäneestä blogihiljaisuudesta. Näin se kesä ja elämä vie mennessään, enkä ole viime viikkoina miettinyt ruoanlaittoa sen pahemmin kuin tätä blogiakaan. Mitään hirveän reipasta postailutahtia ei ole luvassa vielä ihan hetkeen, sillä jostain syystä tämä kesä on latistanut kokkailuintoni lähes kokonaan; kyökin puolella valmistuu tällä hetkellä lähinnä samoja vanhoja perusruokia, jotka on täälläkin jo nähty...

Mutta jotta blogi säilyisi edes jokseenkin hengissä kesänkin ajan, voisin koittaa postailla tänne edes iltapalareseptiikkaa, eli toisin sanoen salaatteja ja muita pikkupurtavia. Kas tässä näin alkajaisiksi yksi kesäinen salaattiohje vaikkapa pian koittavien helteiden varalle - itse ainakin aion pysyä mahdollisimman kaukana uunista ja liedestä, sen verran tukalat oltavat niiden käyttäminen superhelteiden aikaan aiheuttaa.

Nautiskellaan kesästä, elosta ja olosta! :)

friseesalaattia
hunajamelonia
nektariinia
leipäjuustoa
edam-juustoa
kurkkua
kesäsipulia
Kastike

1-2 rkl oliiviöljyä
2 tl sitruunamehua
½ tl dijonsinappia
suolaa
mustapippuria

tilkka juoksevaa hunajaa

Revi salaatti. Leikkaa hunajameloni, nektariini ja juustot kuutioiksi. Paloittele myös kurkku ja silppua kesäsipuli. Yhdistä kaikki ainekset salaattikulhossa. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja lisää salaattiin.

Vuohenjuusto-hunajamelonibruschetat

Ennen juhannuslaitumille kirmaamista oli pakko tulla kertomaan yksi juttu! Olenkohan nimittäin koskaan ihan näin julkisesti ilmaissut rakkauteni vuohenjuuston & hunajamelonin hekumallista liittoumaa kohtaan? Jos en, niin nytpä olen. Tämä kyseinen kombo toimii erityisen hyvin salaatissa ja bruschetoissa, joista jälkimmäistä kyhäsin toissailtana iltapalaksi. Hyvvee, sanokaa minun sanoneen.

Iloista juhannusta kaikille!

Herkkuleipäsiin tarvitset:

jotain mukavan rustiikkista täysjyvä- tai maalaisleipää
levittyvää vuohenjuustoa (esim. Chavroux)
babypinaattia ja rucolaa
hunajamelonia

Leikkaa leivät haluamasi kokoisiksi paloiksi. Paahda leipäpaloja 200-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia, tai kunnes ne ovat mukavan rapsakoita. Levitä paahdettujen leipäpalojen päälle paksu (!) kerros vuohenjuustoa. Kasaa päälle pinaatin- ja rucolanlehvää sekä hunajameloniviipaleita. Halutessasi leipien päälle voi myös pirskotella hieman balsamicosiirappia.

Linssi-fetapasta

Nyt ei lähe, ei kulje, ei luista. Ei ruuanlaitto eikä bloggaus. Ja mitä enemmän päiviä kuluu, sitä valtavammaksi bloggauskynnys kasvaa. Tämä onkin nyt epätoivoinen yritys päivittää tänne edes jotain, vaikka juttua ei tahdo irrota ei sitten millään. Ja kun ei edes ole mitään, mitä blogata! Tänään bloggaamattomuusahdistus kasvoi kuitenkin niin suureksi, että kaivelin tietokoneen syövereistä tämän parin viikon takaisen räpellyksen, jota kai ruuaksikin voisi joku kutsua. Normaalisti en ehkä tällaista kaappien rippeistä kasattua kyhäelmää edes tänne laittaisi, mutta kummasti se rima vaan laskee ja itsekriittisyys rapisee pois, kun ei vaan kertakaikkisesti ole MITÄÄN muuta blogattavaa! :D

Mutta tätähän se minun arkeni on; nopeasti valmistuvia, kukkaroystävällisiä ja arkisia peruspöperöitä - mitäpä sitä suotta kaunistelemaankaan. :) Joka tapauksessa tämä minun ja keittiön välinen hetkellinen välirikko on varmastikin hyvin nopeasti ohimenevä ilmiö, joten eiköhän tässä kohta palata taas normaaliin päiväjärjestykseen. Sitä odotellessa saanen esitellä: mitä kaapista löytyy -periaatteella valmistettua ihanjees-murkinaa. Ei mitään galakseja räjäyttelevää ruokaa, mutta joskus se ihanhyväkin riittää.

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tölkki kokonaisia kuorittuja tomaatteja
1 dl ruokakermaa tms.
1,5 dl linssejä
(kasvislientä tarpeen mukaan)
kuivattua oreganoa, mustapippuria
100 g fetajuustoa
tuoretta basilikaa tai rucolaa

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna loraus öljyä pannulla ja lisää sipulit ja valkosipulit kuullottumaan. Kaada pannulle tölkkitomaatit ja paloittele tomaatteja lastan avulla pienemmäksi. Lisää joukkoon myös kerma. Anna kiehahtaa ja lisää joukkoon huuhdellut linssit. Lisäile kasvislientä tarpeen mukaan ja anna kastikkeen porista hiljalleen noin 10 minuuttia, kunnes linssit ovat kypsiä. Mausta kastike oreganolla ja mustapippurilla. Lisää lopuksi joukkoon fetakuutiot ja tuoretta silputtua basilikaa. Tarkista maku ja tarjoa kastike pastan kanssa.

Aasialaiset haukipyörykät

Hei hoi hauki, tervetuloa Tukholmaan! ..siis en voi olla ainoa, jolla tuo rallatus jää soimaan repeatillä päähän aina, kun sattuu kokkailemaan jotain hauesta? Tosin itse toivotin tänään hauen tervetulleeksi pikemminkin Aasiaan...

No mutta. On taas se aika vuodesta, kun anoppikokelas täydentää säännöllisin väliajoin pakastimemme sisältöä haukifileillä. Ja sehän passaa, mitä nyt välillä olen hätää kärsimässä sen kanssa, mitä niistä ruuaksi keksisi. Koska en varsinaisesti ole mikään mestari käsittelemään kalaa, päädyn melkein aina antamaan hauelle kyytiä jonkin sortin teho- tai sauvasekoittimella. Niin tällä kertaa, koska ne ruodot nyt vaan ON niin isoja ja pelottavia, enkä ikinä saa nyppäistyä joka ikistä yksilöä pois. Seuraava resepti on peräisin Anna-lehdestä - sen tarkempaa lähdeviitettä minulla ei ikävä kyllä ole antaa, koska tallessa oli tosiaan vain tämä yksi ruokaosiosta repäisty sivu. Ihan hyviä pyöryläisiä joka tapauksessa tuli, hauki selvästi tykkää Aasia-mauista!

Haukipyörykät
(4 annosta)

500 g haukifileetä tai muuta vaalealihaista kalaa
1 limetin mehu
1 dl kookoskermaa
2 keltuaista
2 rkl maizenaa
1-2 tl raastettua inkivääriä
2 rkl kalakastiketta
1/2 tl chiliä
1/2 tl suolaa
+ keittämiseen kalalientä

+ paistamiseen öljyä ja kurkumaa

Paloittele haukifilee. Pane kalapalat monitoimikoneeseen ja jauha sileäksi. Lisää kookoskerma, keltuaiset, mausteet ja maizena. Sekoita massa tasaiseksi. Kuumenna kalaliemi kattilassa. Muotoile taikinasta kostutetuin käsin tai kahden lusikan avulla pyöryköitä. Kypsennä aina viisi pyörykkää kerrallaan kalaliemessä. Pyörykät ovat kypsiä liemen pintaan noustessaan. Anna pyöryköiden valua kuiviksi.
Kuumenna paistinpannulla 2 rkl öljyä, lisää väriksi pari hyppysellistä kurkumaa. Paista pyörykät ruskeiksi ja tarjoa niiden kanssa makeaa chilikastiketta, riisiä ja kirpeitä kurkkuja.

Kirpeät kurkut
1/2 kurkku
silputtua chiliä
2 rkl riisiviinietikkaa
ripaus sokeria ja suolaa
tuoretta korianteria

Leikkaa kurkku ohuiksi viiplaiksi. Lisää joukkoon silputtua chiliä ja korianteria. Pirskottele päälle suolalla ja sokerilla maustettua viinietikkaa. Anna kurkkujen maustua hetki.

Halloumi-perunasalaatti

Uuh, kesä. Mitä korkeammalle celsiusasteet lämpömittarilla kiipivät, sitä vähemmän tekee mieli kuluttaa aikaa hellan ääressä. Näin se menee joka kesä, ja nähtävästi tänä kesänä kokkailuinnon hiipuminen alkoi ennennäkemättömän varhaisessa vaiheessa! Lähinnähän tässä tekee mieli joko a) harrastaa ulkoruokintaa, tai b) kyhätä hätäisesti voileipä ja rientää saman tien takaisin ulkoilmoihin. Mutta onneksi on edes illat, jolloin voi aina koettaa pakertaa jotain järjellistä syötävää. Kesäsyötävää tietenkin, kuten esimerkiksi tätä salaattia. Inspiraatio salaattiin lähti Yhteishyvän viimeisimmästä ruokaliitteestä, mutta muuntelin ohjetta melko kovalla kädellä. Ostamastani rucolarasiasta ja jääkaapissa olleesta pestopurkista paljastui nimittäin sen verran epämääräistä settiä, että jätin ne loppujen lopuksi pois, sekä lisäksi lisäsin joukkoon esim. halloumia, kapriksia, aurinkokuivattua tomaattia, tuoretta basilikaa, oliiviöljyä ja kesäsipulia.

Koeajoon pääsivät muuten myös kesän ensimmäiset uudet perunat, ja ai että oli hyvää. Pensasmustikoiden ohella kesän ehdottomasti hartaimmin odotetuin ruokajuttu!

400 g keitettyjä uusia perunoita
1 pkt halloumijuustoa
1 rasia (250 g) kirsikkatomaatteja
1 prk (390/240 g) artisokansydämiä suolaliemessä
2 kesäsipulia varsineen
2 rkl kapriksia
aurinkokuivattuja tomaatteja
1/2 ruukkua tuoretta basilikaa
oliiviöljyä
veitsenkärjellinen murskattua valkosipulia
ripaus suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria

Lohko perunat ja halkaise tomaatit. Valuta artisokansydämet ja lohko ne neljään osaan. Paista viipaloitu halloumi pannulla kauniin ruskeaksi. Silppua sipulit, aurinkokuivatut tomaatit ja basilika. Sekoita ainekset kulhossa keskenään. Kaada joukkoon oliiviöljyä ja rouhi mausteeksi suolaa ja mustapippuria. Sekoita huolellisesti.

Kikherne-perunacurry

Maanantaisin alkaa aina uusi elämä. Silloin tekee mieli huuhtoa alas viikonloput syömingit ja juomingit jollain kevyellä ja edes jokseenkin terveellisellä appeella. Hyvin usein maanantaisin tekeekin mieli joko jotain keittoa tai sitten jotain Aasia-henkistä kasvispöperöä. Tämä ruoka on itse asiassa viime maanantailta, mutta ihan yhtä hyvin se sopisi tämän kuluvankin maanantain tunnelmiin.

Resepti tähän ruokaan löytyi Katja Kangasniemen Reilun kaupan ruokaa  ja elämää -kirjasta. Ruoka oli ulkomuodoltaan suhteellisen epäilyttävän näköistä, mutta maku sen sijaan oli kohdallaan - mitä nyt lisäsin vähän ohjeistettua enemmän currytahnaa + vielä hieman tuoretta chiliä perään antamaan lisäpotkua makuun. Lisäksi vaihdoin pakasteherneet kikherneisiin ja lisäsin joukkoon myös sipulia. Syötiin tätä tällaisenaan muhennoksen tapaan, joku riisilisuke olisi mielestäni ollut täysin jonninjoutava tässä.

(4 annosta)

1 sipuli
2 rkl mietoa currytahnaa
1 rkl ruokosokeria
600 g perunoita
4 dl kookosmaitoa
150 g pakastepinaattia
1 tlk kikherneitä
2 rkl soijakastiketta
1 pieni pussi suolattuja cashewpähkinöitä

Kuumenna loraus öljyä pannulla ja  kuullota silputtu sipuli siinä. Lisää pannulle currytahna ja ruokosokeri ja paista hetki käännellen. Lisää paloitellut perunat ja paista niitäkin hetki. Kaada päälle kookosmaito ja sulata joukkoon myös pinaatti. Kypsennä kannen alla hiljaisella tulella, kunnes perunat alkavat olla kypsiä. Lisää joukkoon kikherneet ja soijakastike. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan mausteita. Lisää lopuksi joukkoon cashewpähkinät.

Operaatio Pizza

Pizzan tekeminen on vakavaa hommaa. Tai vakavaksi se ainakin menee, kun yrittää vuosikausien ajan löytää sitä oikeaa, täydellisen täydellistä pizzapohjareseptiä, jolla aikaansaadaan ohut, rapea ja ilmava pohja - sellainen, joka muistuttaisi edes etäisesti  pizzeriapizzaa. Yksi hyväksi havaittu resepti meillä itse asiassa olikin pari vuotta käytössä, kunnes sitten koitti muutto sähköuunitaloudesta kaasu-uunitalouteen. Oikeastaan kaikki toimiviksi todetut leipomisohjeet joutivat sen jälkeen romukoppaan, kun kaasu-uunin kanssa kamppaillessa lopputulos ei oikein koskaan ollut leivontahommissa  sellainen, mihin oli tottunut. Kun kaasu-uuniin lykkää jotain, ikinä ei voi tietää minkälaisen lopputuloksen se lopulta suoltaa itsestään ulos. Siksipä pizzan tekokin on ollut näiden kahden vuoden aikana masentavaa ja lähinnä vain ärsyttävää puuhaa, kun hyvää pohjaa ei ole saanut aikaiseksi kirveelläkään. Edes joulupukin tuoma pizzakivi ei ole tuonut tähän asiaan merkittävää muutosta.

Voisilmäpelin Eeva on kiteyttänyt oivallisesti omatkin ajatukseni pizzanteon vaikeudesta. Olenkin pitänyt Eevan tarjoamaa pizzapohjareseptiä visusti jemmassa odotellen oikeaa hetkeä kokeilla tuota pizzahifistelijän pikkutarkkaa ja kärsivällisyyttä vaativaa reseptiä. Viime viikonloppuna oli vihdoin aikaa! Reseptin kulmakiviä ovat tipo 00 -jauhot, taikinan kahden vuorokauden kohotusaika ja hellävarainen käsittely, sekä leivinkivi. En suosittelisi lintsaamaan yhdestäkään yksityiskohdasta, kaikki nimittäin voi olla JUST niin pienestä kiinni!

Tällä reseptillä saatiin epäilemättä aikaan paras pizzapohja, mitä tässä kaasu-uunikämpässämme on kuunaan nähty; pohjasta tuli ennennäkemättömän ohut ja muutenkin erittäin passeli. Rapeus jää puuttumaan, mutta siitä mä syytän edelleenkin tuota raivostuttavaa kaasu-uunia. Pohja ei kertakaikkisesti rapeudu, ei ruskistu, ei edes hyvän reseptin tai pizzakiven myötävaikutuksella. Oma pitsani jäi siis kalmankalpeaksi taas kerran (ensi kerralla aion muuten esipaistaa pohjan), mutta veikkaan, että tämä resepti  toimii kuin häkä normiuuneissa.

Pähkinänkuoressa siis: seuraava ohje on tarkoitettu kärsivällisille ja asialle omistautuneille pizzahifistelijöille, joilla on aikaa ja motivaatiota työstää pizzaa rakkaudella ja noudattaa reseptiä jokaista yksityiskohtaa myöten :)

Pizzapohja Voisilmäpelin tapaan

 

180 g kylmää (!) vettä
10 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
300 g 00-vehnäjauhoja (saa Lidlistä, kulkee nimellä organic strong bread flour)

Murustele hiiva veteen ja liuota – voit käyttää apuna vaikka vispilää.
Lisää sen jälkeen suola. Lisää jauhot ja vaivaa kaikki ainekset sekaisin tasaiseksi taikinaksi – tämän kummemmin taikinaa ei tarvitse vaivata. Peitä kulho muovikelmulla ja laita jääkaappiin kohoamaan 48 tunniksi.

Laita leivinkivi uuniin ja kuumenna uuni niin kuumaksi kuin saa. Jos et omista leivinkiveä, voit hätävarana käyttää tavallista uunipeltiä, älä kuitenkaan käytä kummassakaan tapauksessa leivinpaperia. Tärkeää on, että kuumennat pellin/leivinkiven uunissa niin kuumaksi kuin mahdollista jo ennen kuin isket pizzan sen päälle. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti leivinkiveä! Varaa tomaattikastike, viipaloitu juusto ja muut täytteet valmiiksi, sillä täyttämisvaiheessa on oltava nopea.

Jaa kohonnut taikina kahteen osaan. Jos taikina on liimautunut kulhon reunoille, kaavi se varovasti (!) nuolijaa apuna käyttäen jauhotetulle pöydälle. Kohtele taikinaa äärimmäisen hellävaraisesti, älä vaivaa tai kaulitse ja varo kaikenlaisia iskuja. Ota taikinapala ja tartu kummallakin kädellä yläreunasta kiinni niin että alareuna roikkuu. Lähde pyörittämään taikinapalaa siirtämällä käsiä reunoja pitkin niinkuin pyörittäisit auton rattia tai ruoria. Kun taikina on venynyt sopivan kokoiseksi, ota leivinkivi uunista ja lätkäise pohja sen päälle.

Lisää pohjalle tomaattikastike ja muut täytteet.

Paista pizzaa n. 4-5 minuuttia. Tarkkaile koko ajan ja ota pizza uunista heti kun juusto on mukavasti ruskistunut ja reuna näyttää sopivasti ruskistuneelta, kohonneelta ja paistuneelta. Liian kauan paistunut pohja on kuivakka ja tiivis.