Kikherne-perunacurry

Maanantaisin alkaa aina uusi elämä. Silloin tekee mieli huuhtoa alas viikonloput syömingit ja juomingit jollain kevyellä ja edes jokseenkin terveellisellä appeella. Hyvin usein maanantaisin tekeekin mieli joko jotain keittoa tai sitten jotain Aasia-henkistä kasvispöperöä. Tämä ruoka on itse asiassa viime maanantailta, mutta ihan yhtä hyvin se sopisi tämän kuluvankin maanantain tunnelmiin.

Resepti tähän ruokaan löytyi Katja Kangasniemen Reilun kaupan ruokaa  ja elämää -kirjasta. Ruoka oli ulkomuodoltaan suhteellisen epäilyttävän näköistä, mutta maku sen sijaan oli kohdallaan - mitä nyt lisäsin vähän ohjeistettua enemmän currytahnaa + vielä hieman tuoretta chiliä perään antamaan lisäpotkua makuun. Lisäksi vaihdoin pakasteherneet kikherneisiin ja lisäsin joukkoon myös sipulia. Syötiin tätä tällaisenaan muhennoksen tapaan, joku riisilisuke olisi mielestäni ollut täysin jonninjoutava tässä.

(4 annosta)

1 sipuli
2 rkl mietoa currytahnaa
1 rkl ruokosokeria
600 g perunoita
4 dl kookosmaitoa
150 g pakastepinaattia
1 tlk kikherneitä
2 rkl soijakastiketta
1 pieni pussi suolattuja cashewpähkinöitä

Kuumenna loraus öljyä pannulla ja  kuullota silputtu sipuli siinä. Lisää pannulle currytahna ja ruokosokeri ja paista hetki käännellen. Lisää paloitellut perunat ja paista niitäkin hetki. Kaada päälle kookosmaito ja sulata joukkoon myös pinaatti. Kypsennä kannen alla hiljaisella tulella, kunnes perunat alkavat olla kypsiä. Lisää joukkoon kikherneet ja soijakastike. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan mausteita. Lisää lopuksi joukkoon cashewpähkinät.

Operaatio Pizza

Pizzan tekeminen on vakavaa hommaa. Tai vakavaksi se ainakin menee, kun yrittää vuosikausien ajan löytää sitä oikeaa, täydellisen täydellistä pizzapohjareseptiä, jolla aikaansaadaan ohut, rapea ja ilmava pohja - sellainen, joka muistuttaisi edes etäisesti  pizzeriapizzaa. Yksi hyväksi havaittu resepti meillä itse asiassa olikin pari vuotta käytössä, kunnes sitten koitti muutto sähköuunitaloudesta kaasu-uunitalouteen. Oikeastaan kaikki toimiviksi todetut leipomisohjeet joutivat sen jälkeen romukoppaan, kun kaasu-uunin kanssa kamppaillessa lopputulos ei oikein koskaan ollut leivontahommissa  sellainen, mihin oli tottunut. Kun kaasu-uuniin lykkää jotain, ikinä ei voi tietää minkälaisen lopputuloksen se lopulta suoltaa itsestään ulos. Siksipä pizzan tekokin on ollut näiden kahden vuoden aikana masentavaa ja lähinnä vain ärsyttävää puuhaa, kun hyvää pohjaa ei ole saanut aikaiseksi kirveelläkään. Edes joulupukin tuoma pizzakivi ei ole tuonut tähän asiaan merkittävää muutosta.

Voisilmäpelin Eeva on kiteyttänyt oivallisesti omatkin ajatukseni pizzanteon vaikeudesta. Olenkin pitänyt Eevan tarjoamaa pizzapohjareseptiä visusti jemmassa odotellen oikeaa hetkeä kokeilla tuota pizzahifistelijän pikkutarkkaa ja kärsivällisyyttä vaativaa reseptiä. Viime viikonloppuna oli vihdoin aikaa! Reseptin kulmakiviä ovat tipo 00 -jauhot, taikinan kahden vuorokauden kohotusaika ja hellävarainen käsittely, sekä leivinkivi. En suosittelisi lintsaamaan yhdestäkään yksityiskohdasta, kaikki nimittäin voi olla JUST niin pienestä kiinni!

Tällä reseptillä saatiin epäilemättä aikaan paras pizzapohja, mitä tässä kaasu-uunikämpässämme on kuunaan nähty; pohjasta tuli ennennäkemättömän ohut ja muutenkin erittäin passeli. Rapeus jää puuttumaan, mutta siitä mä syytän edelleenkin tuota raivostuttavaa kaasu-uunia. Pohja ei kertakaikkisesti rapeudu, ei ruskistu, ei edes hyvän reseptin tai pizzakiven myötävaikutuksella. Oma pitsani jäi siis kalmankalpeaksi taas kerran (ensi kerralla aion muuten esipaistaa pohjan), mutta veikkaan, että tämä resepti  toimii kuin häkä normiuuneissa.

Pähkinänkuoressa siis: seuraava ohje on tarkoitettu kärsivällisille ja asialle omistautuneille pizzahifistelijöille, joilla on aikaa ja motivaatiota työstää pizzaa rakkaudella ja noudattaa reseptiä jokaista yksityiskohtaa myöten :)

Pizzapohja Voisilmäpelin tapaan

 

180 g kylmää (!) vettä
10 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
300 g 00-vehnäjauhoja (saa Lidlistä, kulkee nimellä organic strong bread flour)

Murustele hiiva veteen ja liuota – voit käyttää apuna vaikka vispilää.
Lisää sen jälkeen suola. Lisää jauhot ja vaivaa kaikki ainekset sekaisin tasaiseksi taikinaksi – tämän kummemmin taikinaa ei tarvitse vaivata. Peitä kulho muovikelmulla ja laita jääkaappiin kohoamaan 48 tunniksi.

Laita leivinkivi uuniin ja kuumenna uuni niin kuumaksi kuin saa. Jos et omista leivinkiveä, voit hätävarana käyttää tavallista uunipeltiä, älä kuitenkaan käytä kummassakaan tapauksessa leivinpaperia. Tärkeää on, että kuumennat pellin/leivinkiven uunissa niin kuumaksi kuin mahdollista jo ennen kuin isket pizzan sen päälle. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti leivinkiveä! Varaa tomaattikastike, viipaloitu juusto ja muut täytteet valmiiksi, sillä täyttämisvaiheessa on oltava nopea.

Jaa kohonnut taikina kahteen osaan. Jos taikina on liimautunut kulhon reunoille, kaavi se varovasti (!) nuolijaa apuna käyttäen jauhotetulle pöydälle. Kohtele taikinaa äärimmäisen hellävaraisesti, älä vaivaa tai kaulitse ja varo kaikenlaisia iskuja. Ota taikinapala ja tartu kummallakin kädellä yläreunasta kiinni niin että alareuna roikkuu. Lähde pyörittämään taikinapalaa siirtämällä käsiä reunoja pitkin niinkuin pyörittäisit auton rattia tai ruoria. Kun taikina on venynyt sopivan kokoiseksi, ota leivinkivi uunista ja lätkäise pohja sen päälle.

Lisää pohjalle tomaattikastike ja muut täytteet.

Paista pizzaa n. 4-5 minuuttia. Tarkkaile koko ajan ja ota pizza uunista heti kun juusto on mukavasti ruskistunut ja reuna näyttää sopivasti ruskistuneelta, kohonneelta ja paistuneelta. Liian kauan paistunut pohja on kuivakka ja tiivis.

Savulohi-parsakaalipasta

Mitä tehdään silloin, kun elämä ja kaiken maailman kiireet painavat päälle, stressimörkö nostelee päätään ja sitä tuntee vaan olonsa kertakaikkisen pieneksi ja avuttomaksi? Silloin haetaan tietysti lohtua turvallisista ja sielua syleilevistä lohturuuista. Omalla kohdallanihan tämä tarkoittaa pehmoisia pullamössöruokia, jotka koostuvat mieluiten pääosin valkoisesta vehnästä ja kermasta, tai muusta sellaisesta mukavasta ja höttöisestä. Aina parempi, jos sekaan lisää vielä muutamia omia kaikkien aikojen lemppariasioita - tällä kertaa kylmäsavulohta, pinaattia ja parsakaalia. Ryvetään hetki hiilariövereissä ja kas vain, heti on parempi mieli!

Yritän tässä lisäksi taas niellä ylpeyteni ja heittää kehiin reseptejä, vaikka kuva olisikin taas sysip***a. Pitäis selkeesti koettaa välillä tehdä jotain hieman nätimpiä ruokia..

(3-4 annosta)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
300 g parsakaalia
3 dl kermaa
1/2 pss pakastepinaattia
200 g kylmäsavulohta
50 g mozzarellaraastetta
mustapippuria, tilliä
250 g farfalle-pastaa

Irrota parsakaalista nuput ja keitä ne sopivan napakaksi. Laita myös pasta kiehumaan ja keitä se al denteksi. Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet ja freesaa ne öljytilkassa pehmeiksi. Lisää pannulle kerma ja sulata joukkoon pinaatti. Anna porista miedolla lämmöllä, kunnes kastike keittyy vähän kasaan. Lisää sitten joukkoon parsakaalinnuput, silputtu kylmäsavulohi, mozzarellaraaste sekä keitetty pasta. Sekoita huolellisesti keskenään ja mausta mustapippurilla ja tillillä. Tarkista maku.

Herkkusienistroganoff

Tein joskus vuosia, vuosia sitten vegestroganoffia soijasuikaleista, tykästyin siihen ja unohdin sitten koko asian vuosikausiksi. Eilisen ex tempore -mielihaluna oli kuitenkin stroganoff, joten sitäpä sitten pitkän tauon jälkeen taas, tällä kertaa tosin ihan vaan herkkusienistä. Kanssamaistelija kehui tätä vuolaasti, mutta itseni mielestä tämä jäi ennemminkin ihan ok -osastolle. Joku protskulisä olisi voinut olla kiva tässä, tai vaihtoehtoisesti osan herkkusienistä olisi voinut korvata vaikkapa suppilovahveroilla tai jollain muilla sienillä.

Olen muuten flipannut aika pahasti noihin Torinon ohrahelmiin. Niissä on niin veikeä suutuntuma, että olen nyt pari kertaa saanut itseni kiinni lusikoimasta keitettyä ylijäämäohraa suoraan kattilasta kitusiin... Luulenpa, että tässä huushollissa ei ole enää paluuta tavalliseen riisiin, kun sille kerran löytyy ekologisempiakin ja niin paljon maukkaampiakin vaihtoehtoja (poikkeuksena tosin basmati- ja risottoriisi, joista en ole vielä toistaiseksi onnistunut irtautumaan). Mutta noin yleisesti ottaen ohra päihittää riisin ihan 6-1 (hoho, joku on vitsikkäällä päällä tänään!). Kotimaisen ohran soisi kyllä valtaavan enemmänkin tilaa suomalaisten ruokapöydissä riisin korvikkeena.

1 sipuli
400 g herkkusieniä
suolaa, mustapippuria, paprikajauhetta
2 rkl tomaattipyrettä
2 rkl vehnäjauhoja
3 dl kasvislientä
1 prk smetanaa
1 iso maustekurkku
2 tl sinappia

kevät- tai ruohosipulia

Paloittele sipuli ja herkkusienet. Kuumenna nokare voita pannulla ja freesaa siinä sipulit ja sienet. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Kääntele tomaattipyre sieniseoksen joukkoon ja ripottele päälle vehnäjauhot. Sekoita hetki ja kaada sitten pannuun kasvisliemi. Anna porista hiljalleen 10-15 minuuttia. Lisää sitten joukkoon purkillinen smetanaa sekä paloiteltu maustekurkku. Mausta sinapilla, tarkista maku ja keitä vielä muutaman minuutin ajan. Tarjoa esimerkiksi ohran tai perunamuusin kanssa ja viimeistele annokset hienonnetulla kevät- tai ruohosipulilla

 

Tofua punaisessa currykastikkeessa

Tässä taloudessa tykätään thairuuasta, ja sen kyllä huomaa kun jääkaapin oven avaa: siellä on nimittäin aivan oma soppensa Aasia-tuotteiden armeijalle. Peräti yksi kokonainen hylly on kansoitettu erinäisillä currytahnoilla, kalakastikkeilla ynnä muilla tykötarpeilla. Joskus tuon purkkien ja putelien rykmentin näkeminen jopa ahdistaa, sillä ne muistuttavat aina siitä, että putelit tulisi mielellään käyttää ennen kuin vallan homehtumaan ehtivät. Onneksi thai-makuja kuitenkin tekee suht usein mieli - se viitsiminen ja ryhtyminen saattaa vain sitten olla asia erikseen.

Aasialaisten ruokien kohdalla käy hirveän usein niin, että aina haluaa kokeilla jotain uutta ja ihmeellistä, ja monesti kaikki ihan perusklassikot jää siinä sitten vähän paitsioon. Nyt otin ihan asiakseni valmistaa jotain thaikeittiön kulmakivistä, ja valintani kohdistui punaisessa currykastikkeessa lilluvaan tofuun. Lukuisat punaiset curryt olen elämässäni ehtinyt syödä, mutta kyllästyä en nähtävästi osaa koskaan!

(4 annosta)

500 g tofua
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2-3 rkl punaista currytahnaa
1 tlk (400 g) kookosmaitoa
1 rkl kalakastiketta
2 tl sokeria
pieni pala tuoretta inkivääriä
3 pientä punaista rawit-chiliä (tai maun mukaan)
kourallinen tuoretta (thai)basilikaa
kourallinen tuoretta korianteria

Paloittele tofu. Kuumenna pannulla loraus öljyä ja heitä tofut perään. Lisää joukkoon soijakastiketta ja paista tofupaloja, kunnes ne ottavat vähän väriä itseensä. Siirrä syrjään odottamaan.

Pilko sipuli ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuullota niitä hetki pannulla öljyssä ja lisää sitten joukkoon currytahna. Paistele koko ajan käännellen muutaman minuutin ajan. Kaada sitten pannulle kookosmaito sekä lisää joukkoon kalakastike, sokeri, sekä hienonnettu inkivääri ja chili. Alenna lämpöä ja anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Lisää tarpeen mukaan vettä. Lisää sitten joukkoon tofupalat, sekoita ja anna porista vielä hetki. Silppua lopuksi joukkoon tuoretta basilikaa ja korianteria. Tarjoa curry jasmiiniriisin kanssa.

Tomaatti-halloumisalaatti

Nyt sen voi sanoa jo ääneen: kesä on ihan kohta täällä! Viimeistään tämänpäiväisen kelin jälkeen uskallan todeta, että ei se kesä tosiaan tänäkään vuonna jättänyt saapumatta keskuuteemme (puun koputus toki tähän väliin).

Kesän odotus on alkanut näkyä joka tapauksessa jo keittiönkin puolella, kun olen alkanut kaivaa naftaliinista sellaisia ruokajuttuja, jotka tuppaavat jäämään unholaan talven ajaksi. Yksi niistä on halloumi - talvella sitä ei tullut käytettyä nimeksikään, ja nyt sitten olen yhtäkkiä ikään kuin puolivahingossa kiikuttanut sitä kotiin keskimäärin pari pakettia viikossa. Olen ehtinyt jo hekumoimaan grillissä käristettyä halloumiakin, mutta sitä ennen on tyydyttävä pannulla paistettuun juustoon, joka sekin on toki aivan jumalattoman hyvää. Halloumisalaatteja on tullut tehtyä jos jonkinmoista viime aikoina, tässä niistä yksi minttuinen versio. Tämä raikas salaattiresepti on MeNaiset-lehdestä repäisty, ja tulipahan taas kerran todettua, että kyllä tomaatti vaan on halloumin paras kaveri :) Kesäpunasipulia mulla ei tietty ollut, mutta korvasin sen tavallisella punasipulilla ja kevätsipulilla.

 

500 g kirsikkatomaatteja
2 punasipulia varsineen
1 rkl pieniä kapriksia
1 ruukku minttua
1 pkt (200-250 g) halloumijuustoa
kastike:
1 valkosipulinkynsi
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua tai valkoviinietikkaa
suolaa, rouhittua mustapippuria

Puolita tomaatit ja laita ne tarjoilukulhoon. Hienonna kesäsipuli varsineen. Lisää se tomaattien joukkoon kapristen ja mintunlehtien kanssa. Valmista kastike. Kuori ja hienonna valkosipuli ja yhdistä se öljyn ja sitruunamehun kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Valuta seos tomaateille ja sekoita. Anna maustua huoneenlämmössä vähintään 10 minuuttia. Viipaloi halloumi ja grillaa tai paista sitä pannulla, kunnes se saa kauniin värin pintaansa. Laita lämpimät juustopalat salaattiin ja tarjoa heti.

Tonnikala-pastavuoka

Pahus sentään, kun meinaakin jumituttaa, kehtuuttaa ja tökkiä tämä blogipostausten aikaansaaminen. Koneella olisi liuta ruokakuvia ja reseptejä viime viikoilta, mutta yhtäkään niistä ei tekisi mieli laittaa blogiin asti. Yksi niistä on tämä perushyvä arkipöperö, jota ei millään huvittaisi blogata; kuva on ruma, ruoka arkinen, eikä tästä ole muutenkaan mitään tähdellistä sanottavaa. Blääh, sanon ma, vaikka ruoka itse oikein hyvää olikin. Mutta koska näitä arjen näpsäköitä ja riittoisia perusruokiakin tarvitaan, laitetaan nyt tämäkin tänne. Kasvisversion saa näppärästi vaihtamalla tonnikalan esimerkiksi kylmäsavutofuun.

(6 annosta)

6 dl fusillipastaa
1 sipuli
1 punainen paprika
kourallinen mustia oliiveja
2 prk tonnikalaa öljyssä
1,5 dl punaista pestoa
1/2 ruukkua tuoretta basilikaa
150 g mozzarellaraastetta
6 dl maitoa
3 kananmunaa
suolaa, pippuria

Keitä pasta al denteksi suolatussa vedessä. Silppua sipuli, paloittele paprika ja halkaise oliivit. Valuta tonnikalat. Pehmennä sipulia ja paprikaa nopeasti pannulla öljyssä. Sekoita pesto kypsän pastan joukkoon. Voitele uunivuoka ja kaada vuokaan pestopasta, sipulit, paprikat, oliivit, tonnikala, silputtu basilika sekä noin 100 grammaa juustoraastetta. Sekoita huolellisesti. Vatkaa muna ja maito sekaisin ja mausta munamaito suolalla ja pippurilla. Kaada munamaito uunivuokaan. Kypsennä paistosta 200-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Ripottele sitten loputkin mozzarellaraasteet vuoan pinnalle ja laita uuniin vielä hetkeksi, kunnes juusto sulaa.

Intialainen linssi-banaanipata

Siitä ei ihan hirveän montaa vuotta ole aikaa, kun ajatus kaikesta makeasta, kuten hedelmistä, suolaisessa ruoassa tuntui vain jotenkin väärältä. Onneksi ihminen on kuitenkin kykeneväinen muuttumaan, muuten olisi saattanut jäädä tämäkin ruoka tekemättä.

Kirjastosta tarttui taannoin mukaan Katja Kangasniemen Reilun kaupan ruokaa ja elämää -keittokirja, joka osoittautuikin sitten kerrassaan mainioksi opukseksi. Heti ensiselailulta laitoin kirjanmerkin mm. tämän linssipadan reseptin väliin. Alkuperäisessä ohjeessa oli tosin banaanin tilalla viinirypäleitä, mutta otin kirjan vinkistä vaarin ja korvasin ne nyt banaanilla. Ruokaa oli jännää, erilaista, hyvää - tai siis sikahyvää, kuten kanssaeläjä asian ilmaisi. Jostain syystä tämä ei kyllä minun suuhuni maistunut niinkään intialaiselta, vaan ehkä ennemminkin etäisesti afrikkalaiselta? Ehkä se oli vaan se banaani, mikä tämän vaikutelman teki, mutta herkullista yhtä kaikki! Suosittelen heittämään ennakkoluulot nurkkaan ja kokeilemaan rohkeasti.

(4 annosta)

1 sipuli
1 omena
2 rkl curryjauhetta
1 rkl garam masalaa
4 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa
2 dl punaisia linssejä
1 suurehko banaani
suolaa ja pippuria
tuoretta korianteria tai persiljaa

Kuumenna öljy kattilassa. Kuullota sipuli- ja omenakuutioita öljyssä muutama minuutti. Lisää curry ja garam masala ja kypsennä vielä hetki. Lisää kasvisliemi, kookosmaito ja huuhdotut linssit. Kiehauta ja vähennä sitten lämpöä. Kypsennä miedolla lämmöllä kannen alla noin 25 minuuttia. Viipaloi banaani ja lisää banaanipalat lopuksi pataan. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa esimerkiksi kvinoan kera.

Mustajuurikeitto

Se olis niin kun kevät ja parsasesonki nyt, vaan mitäs minä teen? Kiikutan kotiin kaupan hevi-osastolta mustajuurta, tuota tavattoman ruman näköistä juuresta, jota usein kuulee verrattavan parsaan ja jota usein myös käytetään parsan tapaan. En vain kertakaikkisesti voinut vastustaa kiusausta, kun kerrankin mustajuurta tyrkättiin eteeni kauppareissulla. Tämän hairahduksen jälkeen lupaan palata hetimiten takaisin kauden kasviksiin!

Mustajuurta on ainakin viimeisen vuoden ajan tullut vastaan suurin piirtein joka tuutista, mutta minä en vielä viime viikkoon mennessä ollut koskaan ottanut mitään kontaktia kyseiseen juurekseen - saati edes nähnyt koko mustanpuhuvaa pitkulaista vakkariruokakaupoissani. Olin siitä huolimatta jo ennen koko kaveriin tutustumista täysin vakuuttunut siitä, että siinä on juures minun mieleeni. Kun kiirastorstaina kävin ostamassa pääsiäisen appeet, huomasin perunoita valitessani, että niiden vieressähän pötköttelee mustajuuria! Hetkeäkään epäröimättä tartuin juurespussiin, ja sain kun sainkin lykättyä mustajuuren mukaan pääsiäisen jo lukkoonlyödylle menulle. Koska tämä päältä mustanpuhuva ja sisältä vitivalkoinen juures oli tosiaan täysin uusi tuttavuus, päätin pitää asiat yksinkertaisina ja antaa mustajuuren puhua puolestaan. Tein siis pelkistettyä ja simppeliä keittoa, jossa mustajuuri sai rauhassa olla pääosassa. Lopputulos? Just niin hyvää kuin olin aina kuvitellutkin! 

 
500 g mustajuurta
1 sipuli
purjon valkoinen osa
7 dl kasvislientä
2 perunaa 
1 dl kermaa
suolaa, mustapippuria, muskottipähkinää
tuoretta persiljaa

Kuori mustajuuret juoksevan kylmän veden alla ja laita ne sitruunalla maustettuun veteen, etteivät ne tummu. Pilko sipuli, purjo, perunat ja mustajuuret. Kuullota sipuli- ja purjosilppu kattilan pohjalla öljytilkassa. Kaada päälle kasvisliemi ja anna kiehahtaa. Lisää joukkoon mustajuuret ja perunat. Anna kiehua hiljalleen, kunnes juurekset ovat kypsiä. Ota kattila pois liedeltä ja soseuta keitto esim. sauvasekoittimella. Laita kattila takaisin liedelle ja kaada joukkoon kerma ja mausteet. Kuumenna ja tarkista maku. Ripottele annosten päälle silputtua tuoretta persiljaa.

Vadelmavaahto

Viime viikko oli varsin juhlantäyteinen; oli merkkipäivää ja pääsiäistä ja ihan vaan sellaista yleistä keväthullaantumista. Juhlahumun ja pitkien vapaiden keskellä löysin itseni tekemästä jotain itselleni hyvin epäominaista, eli duunailemasta jälkiruokia. En ole perso makealle enkä muutenkaan jaksa juuri koskaan panostaa jälkiruokiin, mutta silloin kun moisiin hommiin ryhdyn, suosin simppeleitä, joko suklaisia tai marjaisia jälkkäreitä. Tällä kertaa oli sitten marjaisan vuoro, ja erään kolmen ruokalajin aterian päätösruoaksi valikoitui vadelmavaahto, jonka resepti löytyi RuokaPirkan helmikuun 2011 numerosta. Tämän vattuherkun resepti oli luonteeltaan sellainen, ettei edes kaltaiseni surkea sokerileipuri voinut siinä epäonnistua: vadelmat ja sokeri kuumennetaan, kerma ja munanvalkuainen vatkataan ja lopuksi kaikki liitetään yhteen. Helppoa, nopeaa ja hyvää!

2 ps (à 200 g) vadelmia (pakaste)
1/2 dl sokeria
1 kananmunan valkuainen
1 tlk (2 dl) vispikermaa
2 rkl kookoshiutaleita

Pinnalle
kookoshiutaleita

Kaada vadelmat kasariin ja mittaa päälle sokeri. Kuumenna sekoittaen, kunnes vadelmat sulavat ja sokeri liukenee. Kun marjaseos alkaa kiehua, peitä kannella ja anna kiehua miedolla lämmöllä 2 - 3 minuuttia. Jäähdytä vadelmaseos kylmäksi.

Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi. Vatkaa kerma myös vaahdoksi ja sekoita kookoshiutaleet joukkoon. Yhdistä vaahdot ja kylmä vadelmaseos ja sekoita tasaiseksi. Jaa vadelmavaahto annosmaljoihin ja ripottele pinnalle kookoshiutaleita. Tarjoa jälkiruoaksi.

 

Yrttikalaa, parsaa ja sitruuna-voisulaa

Parsakauden korkkaus - check! Tämä siitäkin huolimatta, että koko parsasesongin alkaminen meinasi mennä enemmän tai vähemmän sivun suun. En nyt jotenkin ole ajan hermolla oikein minkään asian suhteen, tämä pääsiäinenkin tuli jotenkin ihan puskista.

Maanantaina tajusin tosiaan ruokakaupassa haahuillessa parsojen toden totta olevan täällä taas, ja heti samana päivänä valmistui kyökin puolella vihreää parsaa kera sitruuna-voisulan ja pecorino-juuston. Maistui tauon jälkeen taas jotenkin niin tolkuttoman hyvältä, että pari päivää myöhemmin kiikutin kotiin toisenkin parsanipun. Parsojen kaveriksi valikoitui seitifileetä ihan vain siksi, että kalansyöntini on ollut niin hunningolla viime aikoina, että olen nyt ottanut asiakseni palauttaa kalan jokaviikkoiseen ruokavaliooni. Seiti osaa muuten olla oikein hyvää, kun sen muistaa maustaa huolella.

Mutta nyt: hyvää pääsiäistä kaikille! 

Yrttikala
200 g seitifileetä (tai muuta vaalealihaista kalaa)
suolaa ja pippuria
sitruunamehua
kuivattua oreganoa ja tilliä

Suolaa ja pippuroi kalafileet. Purista päälle sitruunamehua ja ripauta perään reippaasti kuivattua oreganoa ja tilliä. Paista fileet kypsiksi pannulla voi-öljyseoksessa molemmin puolin.

Parsan keitto-ohje
500 g vihreää parsaa
2 litraa vettä keittämiseen
suolaa, sokeria, sitruunamehua

Kuori parsat varovasti melkein nuppuun asti. Leikkaa puumainen tyviosa pois. Kiehauta vesi ja lisää sinne ripaus suolaa ja sokeria sekä hieman sitruunamehua. Lisää parsat nipussa kiehuvaan veteen lappeellaan niin, että nuput jäävät vedenpinnan yläpuolelle. Keitä 3-6 minuuttia parsojen paksuudesta riippuen. Tarkista kypsyys maistamalla - parsan pitää jäädä sopivan napakaksi. Valuta parsat ennen tarjoilua.

Sitruuna-voisula
50 g voita
1/2 sitruunan mehu ja kuoriraaste
suolaa ja pippuria

+ pecorino- tai parmesan-raastetta

Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon sitruunan mehu ja kuoriraaste. Mausta suolalla ja pippurilla. Aseta keitetyt parsat lautaselle ja kaada voisula parsojen päälle. Tarjoa heti raastetun pecorinon tai parmesanin kanssa.

Texmex-keitto kikherneistä

Tiedättehän sen tunteen, kun huomaa jotain jossakin ensi kertaa, ja sen jälkeen alkaa nähdä sitä samaa asiaa joka paikassa kaiken aikaa? Minulle kävi niin tämän meksikolaishenkisen keiton kanssa, kun se yhtäkkiä tupsahti eteeni useammassakin eri kontekstissa. Pari viikkoa soppa pyöri sitkeästi mielessä, kunnes näin tilaisuuteni tulleen, kun kaapissa pyöri tortillasipsin ja tuoreen korianterin jämiä. Otin mallia keittoon Sara La Fountainin A la Sara -kirjasta, jossa keitto kulkee nimellä Santa Fe -chilikeitto. Vaihdoin reseptin naudanlihan kikherneisiin, lisäsin nesteen määrää ja tein muuta pientä hienosäätöä, ja alla siis resepti kuten sen itse tein. Ihanan mausteisen keiton kruunasi maukas juustokuorrute ja pirtsakka korianteri - tämä oli ihan mielettömän hyvää!

2 dl kuivattuja kikherneitä
4 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
noin 8 dl kana- tai kasvislientä
0,5 dl tomaattipyrettä
1 rkl juustokuminaa
0,5 tl jauhettua korianteria
2 tl paprikajauhetta
1 tl chilihiutaleita
1 tl luomuruokosokeria
1 lime

2 dl pakastemaissia
100 g emmental- tai cheddar-raastetta
maissilastuja
tuoretta korianteria

Mittaa kulhoon kaksi desiä kuivia kikherneitä. Huuhtele kikherneet ja liota niitä yön yli vedessä. Kypsennä kikherneet keittämällä seuraavana päivänä pakkauksen ohjeen mukaan.

Kuullota sipuli ja valkosipuli kattilassa öljyssä. Lisää kattilaan tomaattimurska ja -pyre sekä kasvis-tai kanaliemi. Lisää myös mausteet ja limenmehu. Anna porista hiljalleen vähintään puoli tuntia. Lisää loppuvaiheessa joukkoon maissit ja kypsennetyt kikherneet. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Kaada keitto lautasille ja lisää annosten päälle juustoraastetta, murskattuja maissilastuja sekä silputtua tuoretta korianteria.

Mozzarellasalaattia Suomen ensimmäisen Top Chefin tyyliin

Kiitoksena taannoisesta Top Chef -blogihaasteesta postiluukusta kolahti viime viikolla aivan erityisen mieluisa yllätys: nimittäin tuoreen Top Chef- voittaja Akseli Herlevin Täydellä sydämellä -keittokirja. Jihuu huusi keittokirjafriikahtanut ruokabloggari! Tie minun sydämeeni näyttää käyvän keittokirjojen kautta. Akseli oli muuten myös henk.koht. lempparini koko kisasta!

Akselin ensimmäiseen keittokirjaan on koottu sekä Top Chef -mittelöstä tuttuja reseptejä että herran reseptiparhaimmistoa koko uran varrelta. Kirjan takakansi lupailee helppoja ja nopsakoita reseptejä, jotka luonnistuvat myös kotikokilta. Noh, tämä kotikokki ainakin arvostaa sitä, että ylenpalttinen über-hifistely ja -kikkailu on karsittu pois, ja reseptit tuntuivatkin heti ensi vilkaisulta helposti lähestyttäviltä ja käyttökelpoisilta. Kirjassa on kuusi kantavaa teemaa, joita ryydittää tunnelma- ja fiilistelypalat kuluneelta Top Chef Suomi -kaudelta. Kirja tarjoaa laadukkaan tuntuisia perusreseptejä omalla twistillään, joiden olettaisin onnistuvan keneltä tahansa tavantallaajalta. Myös kirjan visuaalinen ilme hiveli silmääni.

Ensimmäisenä Akselin kirjasta meni kokeiluun puhvelinmaitomozzarellasalaatti, koska tähän oli niin näppärästi (melkein) kaikki ainekset käden ulottuvilla kotona. Heh, saatoin hyvinkin aloittaa koko kirjan simppeleimmästä reseptistä, mutta on minulla tuossa kokeilujonossa muutama muukin opuksen resepti :) Pestoa en tosin jaksanut tähän tehdä itse, hyi mua.

Puhvelinmaitomozzarellasalaatti
(Akseli Herlevi: Täydellä sydämellä)

2 puhvelinmaitomozzarellaa (mozzarella di bufala)
1 ruukku vihersalaattia
1 ruukku rucolaa
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
pestoa

Revi mozzarella isohkoiksi kappaleiksi. Sekoita salaatin ainekset keskenään ja rouhaise salaatin päälle vielä hieman mustapippuria. Tarjoile.

Meksikolainen papupata

Pavut ovat kukkaroystävällistä, terveellistä ja monikäyttöistä ruokaa, mutta jostain ihmeen syystä ne eivät ole viime aikoina inspiroineet minua ruoanlaittoon nimeksikään. Saattaa johtua siitä, että pavuista tulee aina tehtyä samantyyppisiä mielikuvitusköyhiä muhennoksia ja patoja - niin tavallaan nytkin, mutta tällä kertaa meksikolaisvivahtein. Innostuin tässä eräs ilta selailemaan vähän vanhempia keittokirjojani, jotka harmillisen usein saattavat jäädä luvattoman pitkiksi ajoiksi hyllyyn pölyttymään. Meksikolaisen papupadan ohje löytyi Keittiössä vihertää -opuksesta. Luulin erheellisesti, että tästä tulisi kastikemaista papumuhennosta riisin kera nautittavaksi, mutta tämä soveltuikin paljon paremmin tortillalätyn täytteeksi. Lime, korianteri ja juustokumina toivat eloa ja vivahdetta muuten melko tavalliseen papupataan - meksikolaista ruokaa täytyisi ehdottomasti kokata useamminkin!

1/2 punainen paprika
1/2 vihreä paprika
4 tomaattia
1/2 punasipuli
1/2 punainen chili
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 lime
1 rkl luomuruokosokeria
1 dl valmiita kidneypapuja
100 g pakastemaissia
2 rkl tuoretta korianteria
suolaa ja pippuria

Leikkaa paprikat ja tomaatit kuutioiksi. Suikaloi punasipuli ja hienonna chili. Kuumenna kattila liedellä ja paista sipuli ja paprika öljytilkassa, lisää chili ja juustokumina loppuvaiheessa. Lisää tomaatit, limen mehu ja sokeri. Laita kansi padan päälle ja hauduta hiljalleen noin 30 minuuttia. Lisää tarvittaessa vähän vettä, jos padasta tulee liian sakeaa. Lisää lopuksi kidneypavut ja maissi ja anna niiden lämmetä. Lisää hienonnettu korianteri ja mausta pata suolalla ja pippurilla. Tarjoa esim. tortillalettujen, jääsalaatin ja kermaviilin kera.

 

Thai-henkinen katkarapu-kookoskeitto

Ollessani poissa kotoa avopuoliskoni oli harrastanut kokeilevaa kokkausta, jonka jäljiltä jääkaapista löytyi muun muassa etnokaupasta roudattuja kayang-lehtiä. Kookosmaidon, chilin ja inkiväärin jämiä löytyi myös - ja koska tässä huushollissa mitään ei heitetä pois, jonkinlaisen aasialaishenkisen ruoan tekeminen oli ehdottomasti paikallaan. Kayang on siis jonkin sortin thaimaalainen yrtti, jonka makua minun on hyvin vaikea määritellä tai verrata mihinkään. Hyvin se kuitenkin tuonne joukkoon istui, mutta yrtin voi yhtä hyvin korvata vaikkapa tuoreella korianterilla. Lisäksi joukkoon olisi varmasti ihan suotavaa lisätä jotain kasviksia, kuten vaikkapa vihreitä papuja. Voiko näihin erinäisiin kookospohjaisiin keittoihin muuten koskaan kyllästyä? Kovasti näyttää siltä, että ei.

(2 annosta)

1 valkosipulinkynsi
1/2 punainen chili
pieni pala tuoretta inkivääriä
2 dl kookosmaitoa
4 dl kanalientä
1/2 lime
1 rkl kalakastiketta tai soijakastiketta
0,5 tl sitruunaruohotahnaa
1 levy (45 g) riisinuudeleita
100 g katkarapuja
kayang-lehtiä tai tuoretta korianteria

Hienonna valkosipulinkynsi ja chili ja raasta inkivääri. Kuullota valkosipulinkynttä, chiliä ja inkivääriä öljytilkassa kattilassa. Kaada sitten päälle kookosmaito ja kanaliemi. Purista joukkoon myös limen mehu ja lisää kalakastike ja sitruunaruohotahna. Anna kiehua hetki ja lisää sitten joukkoon riisinuudelit. Kun nuudelit alkavat olla kypsiä, lisää katkaravut. Kiehauta, mutta älä keitä. Lisää lopuksi joukkoon silputtuja kayang-lehtiä tai korianteria. Tarkista maku.