Tofua punaisessa currykastikkeessa

Tässä taloudessa tykätään thairuuasta, ja sen kyllä huomaa kun jääkaapin oven avaa: siellä on nimittäin aivan oma soppensa Aasia-tuotteiden armeijalle. Peräti yksi kokonainen hylly on kansoitettu erinäisillä currytahnoilla, kalakastikkeilla ynnä muilla tykötarpeilla. Joskus tuon purkkien ja putelien rykmentin näkeminen jopa ahdistaa, sillä ne muistuttavat aina siitä, että putelit tulisi mielellään käyttää ennen kuin vallan homehtumaan ehtivät. Onneksi thai-makuja kuitenkin tekee suht usein mieli - se viitsiminen ja ryhtyminen saattaa vain sitten olla asia erikseen.

Aasialaisten ruokien kohdalla käy hirveän usein niin, että aina haluaa kokeilla jotain uutta ja ihmeellistä, ja monesti kaikki ihan perusklassikot jää siinä sitten vähän paitsioon. Nyt otin ihan asiakseni valmistaa jotain thaikeittiön kulmakivistä, ja valintani kohdistui punaisessa currykastikkeessa lilluvaan tofuun. Lukuisat punaiset curryt olen elämässäni ehtinyt syödä, mutta kyllästyä en nähtävästi osaa koskaan!

(4 annosta)

500 g tofua
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2-3 rkl punaista currytahnaa
1 tlk (400 g) kookosmaitoa
1 rkl kalakastiketta
2 tl sokeria
pieni pala tuoretta inkivääriä
3 pientä punaista rawit-chiliä (tai maun mukaan)
kourallinen tuoretta (thai)basilikaa
kourallinen tuoretta korianteria

Paloittele tofu. Kuumenna pannulla loraus öljyä ja heitä tofut perään. Lisää joukkoon soijakastiketta ja paista tofupaloja, kunnes ne ottavat vähän väriä itseensä. Siirrä syrjään odottamaan.

Pilko sipuli ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuullota niitä hetki pannulla öljyssä ja lisää sitten joukkoon currytahna. Paistele koko ajan käännellen muutaman minuutin ajan. Kaada sitten pannulle kookosmaito sekä lisää joukkoon kalakastike, sokeri, sekä hienonnettu inkivääri ja chili. Alenna lämpöä ja anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Lisää tarpeen mukaan vettä. Lisää sitten joukkoon tofupalat, sekoita ja anna porista vielä hetki. Silppua lopuksi joukkoon tuoretta basilikaa ja korianteria. Tarjoa curry jasmiiniriisin kanssa.

Tomaatti-halloumisalaatti

Nyt sen voi sanoa jo ääneen: kesä on ihan kohta täällä! Viimeistään tämänpäiväisen kelin jälkeen uskallan todeta, että ei se kesä tosiaan tänäkään vuonna jättänyt saapumatta keskuuteemme (puun koputus toki tähän väliin).

Kesän odotus on alkanut näkyä joka tapauksessa jo keittiönkin puolella, kun olen alkanut kaivaa naftaliinista sellaisia ruokajuttuja, jotka tuppaavat jäämään unholaan talven ajaksi. Yksi niistä on halloumi - talvella sitä ei tullut käytettyä nimeksikään, ja nyt sitten olen yhtäkkiä ikään kuin puolivahingossa kiikuttanut sitä kotiin keskimäärin pari pakettia viikossa. Olen ehtinyt jo hekumoimaan grillissä käristettyä halloumiakin, mutta sitä ennen on tyydyttävä pannulla paistettuun juustoon, joka sekin on toki aivan jumalattoman hyvää. Halloumisalaatteja on tullut tehtyä jos jonkinmoista viime aikoina, tässä niistä yksi minttuinen versio. Tämä raikas salaattiresepti on MeNaiset-lehdestä repäisty, ja tulipahan taas kerran todettua, että kyllä tomaatti vaan on halloumin paras kaveri :) Kesäpunasipulia mulla ei tietty ollut, mutta korvasin sen tavallisella punasipulilla ja kevätsipulilla.

 

500 g kirsikkatomaatteja
2 punasipulia varsineen
1 rkl pieniä kapriksia
1 ruukku minttua
1 pkt (200-250 g) halloumijuustoa
kastike:
1 valkosipulinkynsi
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua tai valkoviinietikkaa
suolaa, rouhittua mustapippuria

Puolita tomaatit ja laita ne tarjoilukulhoon. Hienonna kesäsipuli varsineen. Lisää se tomaattien joukkoon kapristen ja mintunlehtien kanssa. Valmista kastike. Kuori ja hienonna valkosipuli ja yhdistä se öljyn ja sitruunamehun kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla. Valuta seos tomaateille ja sekoita. Anna maustua huoneenlämmössä vähintään 10 minuuttia. Viipaloi halloumi ja grillaa tai paista sitä pannulla, kunnes se saa kauniin värin pintaansa. Laita lämpimät juustopalat salaattiin ja tarjoa heti.

Tonnikala-pastavuoka

Pahus sentään, kun meinaakin jumituttaa, kehtuuttaa ja tökkiä tämä blogipostausten aikaansaaminen. Koneella olisi liuta ruokakuvia ja reseptejä viime viikoilta, mutta yhtäkään niistä ei tekisi mieli laittaa blogiin asti. Yksi niistä on tämä perushyvä arkipöperö, jota ei millään huvittaisi blogata; kuva on ruma, ruoka arkinen, eikä tästä ole muutenkaan mitään tähdellistä sanottavaa. Blääh, sanon ma, vaikka ruoka itse oikein hyvää olikin. Mutta koska näitä arjen näpsäköitä ja riittoisia perusruokiakin tarvitaan, laitetaan nyt tämäkin tänne. Kasvisversion saa näppärästi vaihtamalla tonnikalan esimerkiksi kylmäsavutofuun.

(6 annosta)

6 dl fusillipastaa
1 sipuli
1 punainen paprika
kourallinen mustia oliiveja
2 prk tonnikalaa öljyssä
1,5 dl punaista pestoa
1/2 ruukkua tuoretta basilikaa
150 g mozzarellaraastetta
6 dl maitoa
3 kananmunaa
suolaa, pippuria

Keitä pasta al denteksi suolatussa vedessä. Silppua sipuli, paloittele paprika ja halkaise oliivit. Valuta tonnikalat. Pehmennä sipulia ja paprikaa nopeasti pannulla öljyssä. Sekoita pesto kypsän pastan joukkoon. Voitele uunivuoka ja kaada vuokaan pestopasta, sipulit, paprikat, oliivit, tonnikala, silputtu basilika sekä noin 100 grammaa juustoraastetta. Sekoita huolellisesti. Vatkaa muna ja maito sekaisin ja mausta munamaito suolalla ja pippurilla. Kaada munamaito uunivuokaan. Kypsennä paistosta 200-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Ripottele sitten loputkin mozzarellaraasteet vuoan pinnalle ja laita uuniin vielä hetkeksi, kunnes juusto sulaa.

Intialainen linssi-banaanipata

Siitä ei ihan hirveän montaa vuotta ole aikaa, kun ajatus kaikesta makeasta, kuten hedelmistä, suolaisessa ruoassa tuntui vain jotenkin väärältä. Onneksi ihminen on kuitenkin kykeneväinen muuttumaan, muuten olisi saattanut jäädä tämäkin ruoka tekemättä.

Kirjastosta tarttui taannoin mukaan Katja Kangasniemen Reilun kaupan ruokaa ja elämää -keittokirja, joka osoittautuikin sitten kerrassaan mainioksi opukseksi. Heti ensiselailulta laitoin kirjanmerkin mm. tämän linssipadan reseptin väliin. Alkuperäisessä ohjeessa oli tosin banaanin tilalla viinirypäleitä, mutta otin kirjan vinkistä vaarin ja korvasin ne nyt banaanilla. Ruokaa oli jännää, erilaista, hyvää - tai siis sikahyvää, kuten kanssaeläjä asian ilmaisi. Jostain syystä tämä ei kyllä minun suuhuni maistunut niinkään intialaiselta, vaan ehkä ennemminkin etäisesti afrikkalaiselta? Ehkä se oli vaan se banaani, mikä tämän vaikutelman teki, mutta herkullista yhtä kaikki! Suosittelen heittämään ennakkoluulot nurkkaan ja kokeilemaan rohkeasti.

(4 annosta)

1 sipuli
1 omena
2 rkl curryjauhetta
1 rkl garam masalaa
4 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa
2 dl punaisia linssejä
1 suurehko banaani
suolaa ja pippuria
tuoretta korianteria tai persiljaa

Kuumenna öljy kattilassa. Kuullota sipuli- ja omenakuutioita öljyssä muutama minuutti. Lisää curry ja garam masala ja kypsennä vielä hetki. Lisää kasvisliemi, kookosmaito ja huuhdotut linssit. Kiehauta ja vähennä sitten lämpöä. Kypsennä miedolla lämmöllä kannen alla noin 25 minuuttia. Viipaloi banaani ja lisää banaanipalat lopuksi pataan. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa esimerkiksi kvinoan kera.

Mustajuurikeitto

Se olis niin kun kevät ja parsasesonki nyt, vaan mitäs minä teen? Kiikutan kotiin kaupan hevi-osastolta mustajuurta, tuota tavattoman ruman näköistä juuresta, jota usein kuulee verrattavan parsaan ja jota usein myös käytetään parsan tapaan. En vain kertakaikkisesti voinut vastustaa kiusausta, kun kerrankin mustajuurta tyrkättiin eteeni kauppareissulla. Tämän hairahduksen jälkeen lupaan palata hetimiten takaisin kauden kasviksiin!

Mustajuurta on ainakin viimeisen vuoden ajan tullut vastaan suurin piirtein joka tuutista, mutta minä en vielä viime viikkoon mennessä ollut koskaan ottanut mitään kontaktia kyseiseen juurekseen - saati edes nähnyt koko mustanpuhuvaa pitkulaista vakkariruokakaupoissani. Olin siitä huolimatta jo ennen koko kaveriin tutustumista täysin vakuuttunut siitä, että siinä on juures minun mieleeni. Kun kiirastorstaina kävin ostamassa pääsiäisen appeet, huomasin perunoita valitessani, että niiden vieressähän pötköttelee mustajuuria! Hetkeäkään epäröimättä tartuin juurespussiin, ja sain kun sainkin lykättyä mustajuuren mukaan pääsiäisen jo lukkoonlyödylle menulle. Koska tämä päältä mustanpuhuva ja sisältä vitivalkoinen juures oli tosiaan täysin uusi tuttavuus, päätin pitää asiat yksinkertaisina ja antaa mustajuuren puhua puolestaan. Tein siis pelkistettyä ja simppeliä keittoa, jossa mustajuuri sai rauhassa olla pääosassa. Lopputulos? Just niin hyvää kuin olin aina kuvitellutkin! 

 
500 g mustajuurta
1 sipuli
purjon valkoinen osa
7 dl kasvislientä
2 perunaa 
1 dl kermaa
suolaa, mustapippuria, muskottipähkinää
tuoretta persiljaa

Kuori mustajuuret juoksevan kylmän veden alla ja laita ne sitruunalla maustettuun veteen, etteivät ne tummu. Pilko sipuli, purjo, perunat ja mustajuuret. Kuullota sipuli- ja purjosilppu kattilan pohjalla öljytilkassa. Kaada päälle kasvisliemi ja anna kiehahtaa. Lisää joukkoon mustajuuret ja perunat. Anna kiehua hiljalleen, kunnes juurekset ovat kypsiä. Ota kattila pois liedeltä ja soseuta keitto esim. sauvasekoittimella. Laita kattila takaisin liedelle ja kaada joukkoon kerma ja mausteet. Kuumenna ja tarkista maku. Ripottele annosten päälle silputtua tuoretta persiljaa.

Vadelmavaahto

Viime viikko oli varsin juhlantäyteinen; oli merkkipäivää ja pääsiäistä ja ihan vaan sellaista yleistä keväthullaantumista. Juhlahumun ja pitkien vapaiden keskellä löysin itseni tekemästä jotain itselleni hyvin epäominaista, eli duunailemasta jälkiruokia. En ole perso makealle enkä muutenkaan jaksa juuri koskaan panostaa jälkiruokiin, mutta silloin kun moisiin hommiin ryhdyn, suosin simppeleitä, joko suklaisia tai marjaisia jälkkäreitä. Tällä kertaa oli sitten marjaisan vuoro, ja erään kolmen ruokalajin aterian päätösruoaksi valikoitui vadelmavaahto, jonka resepti löytyi RuokaPirkan helmikuun 2011 numerosta. Tämän vattuherkun resepti oli luonteeltaan sellainen, ettei edes kaltaiseni surkea sokerileipuri voinut siinä epäonnistua: vadelmat ja sokeri kuumennetaan, kerma ja munanvalkuainen vatkataan ja lopuksi kaikki liitetään yhteen. Helppoa, nopeaa ja hyvää!

2 ps (à 200 g) vadelmia (pakaste)
1/2 dl sokeria
1 kananmunan valkuainen
1 tlk (2 dl) vispikermaa
2 rkl kookoshiutaleita

Pinnalle
kookoshiutaleita

Kaada vadelmat kasariin ja mittaa päälle sokeri. Kuumenna sekoittaen, kunnes vadelmat sulavat ja sokeri liukenee. Kun marjaseos alkaa kiehua, peitä kannella ja anna kiehua miedolla lämmöllä 2 - 3 minuuttia. Jäähdytä vadelmaseos kylmäksi.

Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi. Vatkaa kerma myös vaahdoksi ja sekoita kookoshiutaleet joukkoon. Yhdistä vaahdot ja kylmä vadelmaseos ja sekoita tasaiseksi. Jaa vadelmavaahto annosmaljoihin ja ripottele pinnalle kookoshiutaleita. Tarjoa jälkiruoaksi.

 

Yrttikalaa, parsaa ja sitruuna-voisulaa

Parsakauden korkkaus - check! Tämä siitäkin huolimatta, että koko parsasesongin alkaminen meinasi mennä enemmän tai vähemmän sivun suun. En nyt jotenkin ole ajan hermolla oikein minkään asian suhteen, tämä pääsiäinenkin tuli jotenkin ihan puskista.

Maanantaina tajusin tosiaan ruokakaupassa haahuillessa parsojen toden totta olevan täällä taas, ja heti samana päivänä valmistui kyökin puolella vihreää parsaa kera sitruuna-voisulan ja pecorino-juuston. Maistui tauon jälkeen taas jotenkin niin tolkuttoman hyvältä, että pari päivää myöhemmin kiikutin kotiin toisenkin parsanipun. Parsojen kaveriksi valikoitui seitifileetä ihan vain siksi, että kalansyöntini on ollut niin hunningolla viime aikoina, että olen nyt ottanut asiakseni palauttaa kalan jokaviikkoiseen ruokavaliooni. Seiti osaa muuten olla oikein hyvää, kun sen muistaa maustaa huolella.

Mutta nyt: hyvää pääsiäistä kaikille! 

Yrttikala
200 g seitifileetä (tai muuta vaalealihaista kalaa)
suolaa ja pippuria
sitruunamehua
kuivattua oreganoa ja tilliä

Suolaa ja pippuroi kalafileet. Purista päälle sitruunamehua ja ripauta perään reippaasti kuivattua oreganoa ja tilliä. Paista fileet kypsiksi pannulla voi-öljyseoksessa molemmin puolin.

Parsan keitto-ohje
500 g vihreää parsaa
2 litraa vettä keittämiseen
suolaa, sokeria, sitruunamehua

Kuori parsat varovasti melkein nuppuun asti. Leikkaa puumainen tyviosa pois. Kiehauta vesi ja lisää sinne ripaus suolaa ja sokeria sekä hieman sitruunamehua. Lisää parsat nipussa kiehuvaan veteen lappeellaan niin, että nuput jäävät vedenpinnan yläpuolelle. Keitä 3-6 minuuttia parsojen paksuudesta riippuen. Tarkista kypsyys maistamalla - parsan pitää jäädä sopivan napakaksi. Valuta parsat ennen tarjoilua.

Sitruuna-voisula
50 g voita
1/2 sitruunan mehu ja kuoriraaste
suolaa ja pippuria

+ pecorino- tai parmesan-raastetta

Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon sitruunan mehu ja kuoriraaste. Mausta suolalla ja pippurilla. Aseta keitetyt parsat lautaselle ja kaada voisula parsojen päälle. Tarjoa heti raastetun pecorinon tai parmesanin kanssa.

Texmex-keitto kikherneistä

Tiedättehän sen tunteen, kun huomaa jotain jossakin ensi kertaa, ja sen jälkeen alkaa nähdä sitä samaa asiaa joka paikassa kaiken aikaa? Minulle kävi niin tämän meksikolaishenkisen keiton kanssa, kun se yhtäkkiä tupsahti eteeni useammassakin eri kontekstissa. Pari viikkoa soppa pyöri sitkeästi mielessä, kunnes näin tilaisuuteni tulleen, kun kaapissa pyöri tortillasipsin ja tuoreen korianterin jämiä. Otin mallia keittoon Sara La Fountainin A la Sara -kirjasta, jossa keitto kulkee nimellä Santa Fe -chilikeitto. Vaihdoin reseptin naudanlihan kikherneisiin, lisäsin nesteen määrää ja tein muuta pientä hienosäätöä, ja alla siis resepti kuten sen itse tein. Ihanan mausteisen keiton kruunasi maukas juustokuorrute ja pirtsakka korianteri - tämä oli ihan mielettömän hyvää!

2 dl kuivattuja kikherneitä
4 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
noin 8 dl kana- tai kasvislientä
0,5 dl tomaattipyrettä
1 rkl juustokuminaa
0,5 tl jauhettua korianteria
2 tl paprikajauhetta
1 tl chilihiutaleita
1 tl luomuruokosokeria
1 lime

2 dl pakastemaissia
100 g emmental- tai cheddar-raastetta
maissilastuja
tuoretta korianteria

Mittaa kulhoon kaksi desiä kuivia kikherneitä. Huuhtele kikherneet ja liota niitä yön yli vedessä. Kypsennä kikherneet keittämällä seuraavana päivänä pakkauksen ohjeen mukaan.

Kuullota sipuli ja valkosipuli kattilassa öljyssä. Lisää kattilaan tomaattimurska ja -pyre sekä kasvis-tai kanaliemi. Lisää myös mausteet ja limenmehu. Anna porista hiljalleen vähintään puoli tuntia. Lisää loppuvaiheessa joukkoon maissit ja kypsennetyt kikherneet. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Kaada keitto lautasille ja lisää annosten päälle juustoraastetta, murskattuja maissilastuja sekä silputtua tuoretta korianteria.

Mozzarellasalaattia Suomen ensimmäisen Top Chefin tyyliin

Kiitoksena taannoisesta Top Chef -blogihaasteesta postiluukusta kolahti viime viikolla aivan erityisen mieluisa yllätys: nimittäin tuoreen Top Chef- voittaja Akseli Herlevin Täydellä sydämellä -keittokirja. Jihuu huusi keittokirjafriikahtanut ruokabloggari! Tie minun sydämeeni näyttää käyvän keittokirjojen kautta. Akseli oli muuten myös henk.koht. lempparini koko kisasta!

Akselin ensimmäiseen keittokirjaan on koottu sekä Top Chef -mittelöstä tuttuja reseptejä että herran reseptiparhaimmistoa koko uran varrelta. Kirjan takakansi lupailee helppoja ja nopsakoita reseptejä, jotka luonnistuvat myös kotikokilta. Noh, tämä kotikokki ainakin arvostaa sitä, että ylenpalttinen über-hifistely ja -kikkailu on karsittu pois, ja reseptit tuntuivatkin heti ensi vilkaisulta helposti lähestyttäviltä ja käyttökelpoisilta. Kirjassa on kuusi kantavaa teemaa, joita ryydittää tunnelma- ja fiilistelypalat kuluneelta Top Chef Suomi -kaudelta. Kirja tarjoaa laadukkaan tuntuisia perusreseptejä omalla twistillään, joiden olettaisin onnistuvan keneltä tahansa tavantallaajalta. Myös kirjan visuaalinen ilme hiveli silmääni.

Ensimmäisenä Akselin kirjasta meni kokeiluun puhvelinmaitomozzarellasalaatti, koska tähän oli niin näppärästi (melkein) kaikki ainekset käden ulottuvilla kotona. Heh, saatoin hyvinkin aloittaa koko kirjan simppeleimmästä reseptistä, mutta on minulla tuossa kokeilujonossa muutama muukin opuksen resepti :) Pestoa en tosin jaksanut tähän tehdä itse, hyi mua.

Puhvelinmaitomozzarellasalaatti
(Akseli Herlevi: Täydellä sydämellä)

2 puhvelinmaitomozzarellaa (mozzarella di bufala)
1 ruukku vihersalaattia
1 ruukku rucolaa
1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
pestoa

Revi mozzarella isohkoiksi kappaleiksi. Sekoita salaatin ainekset keskenään ja rouhaise salaatin päälle vielä hieman mustapippuria. Tarjoile.

Meksikolainen papupata

Pavut ovat kukkaroystävällistä, terveellistä ja monikäyttöistä ruokaa, mutta jostain ihmeen syystä ne eivät ole viime aikoina inspiroineet minua ruoanlaittoon nimeksikään. Saattaa johtua siitä, että pavuista tulee aina tehtyä samantyyppisiä mielikuvitusköyhiä muhennoksia ja patoja - niin tavallaan nytkin, mutta tällä kertaa meksikolaisvivahtein. Innostuin tässä eräs ilta selailemaan vähän vanhempia keittokirjojani, jotka harmillisen usein saattavat jäädä luvattoman pitkiksi ajoiksi hyllyyn pölyttymään. Meksikolaisen papupadan ohje löytyi Keittiössä vihertää -opuksesta. Luulin erheellisesti, että tästä tulisi kastikemaista papumuhennosta riisin kera nautittavaksi, mutta tämä soveltuikin paljon paremmin tortillalätyn täytteeksi. Lime, korianteri ja juustokumina toivat eloa ja vivahdetta muuten melko tavalliseen papupataan - meksikolaista ruokaa täytyisi ehdottomasti kokata useamminkin!

1/2 punainen paprika
1/2 vihreä paprika
4 tomaattia
1/2 punasipuli
1/2 punainen chili
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 lime
1 rkl luomuruokosokeria
1 dl valmiita kidneypapuja
100 g pakastemaissia
2 rkl tuoretta korianteria
suolaa ja pippuria

Leikkaa paprikat ja tomaatit kuutioiksi. Suikaloi punasipuli ja hienonna chili. Kuumenna kattila liedellä ja paista sipuli ja paprika öljytilkassa, lisää chili ja juustokumina loppuvaiheessa. Lisää tomaatit, limen mehu ja sokeri. Laita kansi padan päälle ja hauduta hiljalleen noin 30 minuuttia. Lisää tarvittaessa vähän vettä, jos padasta tulee liian sakeaa. Lisää lopuksi kidneypavut ja maissi ja anna niiden lämmetä. Lisää hienonnettu korianteri ja mausta pata suolalla ja pippurilla. Tarjoa esim. tortillalettujen, jääsalaatin ja kermaviilin kera.

 

Thai-henkinen katkarapu-kookoskeitto

Ollessani poissa kotoa avopuoliskoni oli harrastanut kokeilevaa kokkausta, jonka jäljiltä jääkaapista löytyi muun muassa etnokaupasta roudattuja kayang-lehtiä. Kookosmaidon, chilin ja inkiväärin jämiä löytyi myös - ja koska tässä huushollissa mitään ei heitetä pois, jonkinlaisen aasialaishenkisen ruoan tekeminen oli ehdottomasti paikallaan. Kayang on siis jonkin sortin thaimaalainen yrtti, jonka makua minun on hyvin vaikea määritellä tai verrata mihinkään. Hyvin se kuitenkin tuonne joukkoon istui, mutta yrtin voi yhtä hyvin korvata vaikkapa tuoreella korianterilla. Lisäksi joukkoon olisi varmasti ihan suotavaa lisätä jotain kasviksia, kuten vaikkapa vihreitä papuja. Voiko näihin erinäisiin kookospohjaisiin keittoihin muuten koskaan kyllästyä? Kovasti näyttää siltä, että ei.

(2 annosta)

1 valkosipulinkynsi
1/2 punainen chili
pieni pala tuoretta inkivääriä
2 dl kookosmaitoa
4 dl kanalientä
1/2 lime
1 rkl kalakastiketta tai soijakastiketta
0,5 tl sitruunaruohotahnaa
1 levy (45 g) riisinuudeleita
100 g katkarapuja
kayang-lehtiä tai tuoretta korianteria

Hienonna valkosipulinkynsi ja chili ja raasta inkivääri. Kuullota valkosipulinkynttä, chiliä ja inkivääriä öljytilkassa kattilassa. Kaada sitten päälle kookosmaito ja kanaliemi. Purista joukkoon myös limen mehu ja lisää kalakastike ja sitruunaruohotahna. Anna kiehua hetki ja lisää sitten joukkoon riisinuudelit. Kun nuudelit alkavat olla kypsiä, lisää katkaravut. Kiehauta, mutta älä keitä. Lisää lopuksi joukkoon silputtuja kayang-lehtiä tai korianteria. Tarkista maku.

Hedelmä-vuohenjuustosalaatti

Harvemmin ehkä tulee syötyä salaattia, joka saisi suorastaan kiljahtelemaan riemusta. Tämä oli kuitenkin sellainen!

Jääkaappiin oli siis jäänyt puolikas pötkö vuohenjuustoa, jolle piti keksiä käyttötarkoitus. Pienimuotoisen googlettelun jälkeen eteen osui Voisilmäpelin hedelmä-vuohenjuustosalaatti, joka osoittautuikin aivan superherkuksi tapaukseksi. Eevan tavoin minäkin tykkään yleensä laittaa salaattiin nimenomaan paistettua vuohenjuustoa, mutta tässä yhteydessä vuohenjuusto oli oivallista kylmänä, lämpimien hedelmien kontrastina. Tykästyin tähän niin paljon, että heti seuraavana päivänä väänsin kutakuinkin samanlaisen setin sinihomejuustosta. Tämä salaatti vaan toimii :)

(2 annosta)

tuoretta (baby)pinaattia tai muuta hyvää, tummalehväistä salaattia
1 omena
1 päärynä
tilkka öljyä
chilijauhetta
mustapippuria
kourallinen pinjansiemeniä
~ 100 g vuohenjuustoa

1-2 rkl oliiviöljyä
2 tl sitruunamehua
½ tl (dijon)sinappia
suolaa
mustapippuria

tilkka juoksevaa hunajaa

Leikkaa omena ja päärynä noin sentin paksuisiksi paloiksi, jätä kuoret. Sivele paistonkestävän astian pohja tilkalla öljyä ja lisää astiaan päärynät ja omenat. Ripauta päälle mustapippuria ja hieman chiliä.

Paahda hedelmiä 200-asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia, kunnes ne alkavat hieman käpristyä reunoilta. Kun hedelmät alkavat näyttää valmiilta, nakkaa paistovuokaan vielä kourallinen pinjansiemeniä ja paahda muutama minuutti.

Hedelmien paistuessa valmista kastike sekoittamalla oliiviöljy, sitruunamehu, sinappi, suola ja mustapippuri. Sekoita salaatinlehtien kanssa.

Kokoa salaatti salaatinlehdistä, hedelmistä ja vuohenjuustosta ja kruunaa vielä koko komeus tilkalla juoksevaa hunajaa.

Linssi-pinaatticurry

Mistä ihmeestä tämä pinaattivimma oikein kumpuaa? Tuntuu, että joka ikiseen ruokaan täytyy tätä nykyä lisätä pinaattia. Kohta täytynee kirjoittaa muistilappu jääkaapin oveen muistuttamaan, että älä tunge sitä pinaattia joka halvatun paikkaan.

Minulla on vähän sellainen kutina, että alla olevan kaltaisia reseptejä on nähty blogissani jotakuinkin puoli miljoonaa. Menköön nyt kuitenkin, olihan tämä perushyvä pöperö. Vaan miksi se näyttää noin tolkuttoman ankealta? Vinkkinä muuten, että kotijuusto sopii tuonne joukkoon myös vallan erinomaisesti!

(4 annosta)

2 valkosipulinkynttä
pieni pala tuoretta inkivääriä
1 sipuli
1 tuore punainen chili
1 tl garam masalaa
1 tl juustokuminaa
1 tl kurkumaa
1 tlk (400 g) kuorittuja kokonaisia tomaatteja
3 dl kookosmaitoa
1,5 dl punaisia linssejä
3 rkl tomaattipyrettä
(vettä/kasvislientä)
50 g tuoretta babypinaattia

Murskaa valkosipulinkynnet, raasta inkivääri ja hienonna sipuli ja chilit. Kuumenna loraus öljyä pannussa ja kuullota sipulit, inkivääri ja chili siinä. Lisää joukkoon mausteet ja paista sekoittaen noin minuutin ajan. Kaada sitten pannulle tölkkitomaatit ja pienennä tomaatteja lastan avulla. Lisää joukkoon myös kookosmaito, huuhdellut linssit sekä tomaattipyre. Keittele hiljalleen noin 10-15 minuuttia, kunnes linssit ovat kypsiä ja kastike on keittynyt sopivasti kasaan. Lisää tarpeen mukaan vettä tai kasvislientä. Revi lopuksi joukkoon pinaatti ja anna sen painua vähän kasaan. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan suolaa ja mustapippuria. Tarjoa kastike basmatiriisin kanssa.

Brunssiruokaa

Hei vaan hei. Muutaman viikon ärhäkkä flunssa on pitänyt huolen siitä, että tänne blogiin ei ole ollut päiväkausiin mitään järjellistä laitettavaa - kadoksissa kun on sattumoisin ollut niin ruokahalu, maku- ja hajuaisti kuin näläntunnekin. Asiat alkavat kuitenkin olla jo paranemaan päin, ja kenties jo tällä viikolla saan tehtyä ihka oikeaa ruokaa taas! Sitä odotellessa kuitenkin hieman vanhempaa materiaalia, joka on jäänyt odottamaan sitä, että jaksan pistää nämä blogiin asti ja jaaritella pari sanaa.

Niin, kevät. Sieltä se kuulkaas tulla jollottaa hitaasti mutta varmasti (yritän tässä parhaani mukaan ignoorata sen faktan, että vielä eilen jouduin lumipyryn kouriin itäisessä Suomessa..). Yhtä-äkkinen valon määrä ja pitenevät päivät ovat saaneet ainakin minun mieleni jo aivan täysin kevätsfääreihin, ja kevättä pitää tietysti fiilistellä myöskin keittiön puolella. Hitaat viikonloppuaamut ja brunssit pitkän kaavan mukaan hyvässä seurassa ovatkin näiden aikojen ehdottomasti parasta antia! Ravintolabrunssithan ovat kovaa huutoa tätä nykyä, mutta vähintään yhtä hyvän brunssielämyksen voi loihtia ihan kotioloissa - kaupan päälle pöydän antimista voi päättää itse, ja hintakin jää huokeammaksi, kun kustannukset jakaa koko brunssiseurueen kesken. Tässä siis pari vinkkiä keväiseen brunssipöytään, tai mikä jottei vaikka vuoden ensimmäiselle piknikillekin. Oih, niitä kelejä odotellessa...

Tomaatti-mozzarellamuffinssit
(10 - 12 kpl)

5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
suolaa, mustapippuria, kuivattua oreganoa
2 kananmunaa
2 dl kermaviiliä
1 dl maitoa
1 dl öljyä
2 valkosipulinkynttä
1/2 sipuli
1/2 rs kirsikkatomaatteja
5 aurinkokuivattua tomaattia
100 g mozzarellaa
1/2 ruukku tuoretta basilikaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa munat, kermaviili, maito ja öljy keskenään ja lisää seos jauhoseoksen joukkoon. Hienonna valkosipulinkynnet ja basilika, silppua sipuli ja pilko tomaatit ja mozzarella. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Lusikoi taikina muffinssivuoan syvennyksiin ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia.

 
Lohi-pinaatti-munakasrullat
6-8 kananmunaa
kuivattua basilikaa, suolaa, pippuria
rasvaa paistamiseen

1/2 rs tuoretta pinaattia
noin 80 g tuorejuustoa
50 g kylmäsavulohta

Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää joukkoon mausteet. Käytä kahdeksan kananmunaa, jos haluat paksun munakkaan, ja kuusi jos haluat ohuemman. Kuumenna halkaisijaltaan noin 30-senttisessä pannussa reilu loraus rasvaa. Kaada munaseos pannuun ja paista keskilämmöllä, kunnes alapuoli alkaa ruskistua. Käännä munakas varovasti ja paista toiseltakin puolelta. Laita munakas kelmun päälle ja anna jäähtyä.

Kuumenna loraus öljyä pannulla. Lisää pannulle huuhdellut pinaatit ja freesaa nopeasti, kunnes pinaatti painuu vähän kasaan.

Kun munakas on jäähtynyt, levitä sen päälle tuorejuustoa. Laita tuorejuuston päälle kerros freesattua pinaattia ja sen päälle kylmäsavulohisiivuja. Kieritä munakas varovasti tiukalle rullalle kelmun avulla ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Poista kelmu ja pujota rullaan cocktailtikkuja parin senttimetrin päähän toisistaan, jotta rulla pysyy paremmin kasassa. Leikkaa munakasrulla parin sentin paksuisiksi siivuiksi cocktailtikkujen välistä.

Top Chef -blogihaaste #3: Lintuhaaste

 

Viimeistä Top Chef -blogihaastetta viedään! Tällä kertaa tulikokeen teemana oli valmistaa annos vapaavalintaisesta linnusta. Helpon oloinen haaste aiheutti yllättävänkin paljon harmaita hiuksia; siivekkäät eivät ole minulle oikein maistuneet pitkilleen, ja lisäksi tielle osui sairastelua ja muita pieniä vastoinkäymisiä. Jotain sain sentään riivittyä kasaan, mutta miksikään luovuuden riemuvoitoksi tätä ei voi luonnehtia.

Tässä haasteessa olisi tietenkin voinut piillä mahdollisuus kokeilla jotain täysin uutta lintulajia. Ensin ajattelin, että voisin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni ankkaa. Harmi vain, että allekirjoittanut on joutunut jonkun loputtomalta tuntuvan flunssakierteen kouriin, eikä uusien juttujen kokeiluun yksinkertaisesti ole ollut minkään sortin voimavaroja tai jaksamisia. Alistuin kohtalooni ja päätin siis tehdä jotain tuttua ja turvallista jostain tutusta ja turvallisesta linnusta. Viimeisenä mahdollisena päivänä sain raahattua räkäisen ryytyneen olemukseni ruokaostoksille. Alkuperäisenä suunnitelmana oli kokeilla Reinin lihan luomubroileria, ja siksipä kipitinkin ensi alkuun Hakaniemen halliin. Sieltä sain valitettavasti vastaukseksi eioota, ja harmistuneena jouduin tyytymään marketin vähemmän eettiseen valikoimaan. Mukaan lähti loppujen lopuksi kalkkunanfileitä.

Koska flunssainen mielentilani ei tarjonnut mitään järin mullistavia ideoita, päätin jälleen kerran vetää simppeliä linjaa. Olen viime aikoina ollut viehtynyt kaikenlaisiin rullattaviin asioihin, kun kyökin puolella on valmistunut muun muassa tortillarullia ja munakasrullia. Loogisena jatkumona laitoin tietenkin sitten kalkkunanfileetkin rullalle. Sisälle päätyi hetken mielijohteesta tuoretta salviaa ja vuohenjuustoa, ja lisukkeeksi tekaisin sitruunaohrattoa. Minulta on turha kysyä, oliko ruoka hyvää - kiitos kadonneen maku- ja hajuaistini, en ole päiväkausiin kyennyt maistamaan mitään (mikä tekee muuten ruoanlaitostakin yllättävän vaikeaa!). Avopuoliskon mukaan ruoka oli kuitenkin monitulkinnaisesti "ihan hyvää". :D

Salvialla ja vuohenjuustolla täytetyt kalkkunarullat
4 kalkkunanfileetä
suolaa ja pippuria
tuoretta salviaa
noin 100 grammaa vuohenjuustoa

Nuiji kalkkunafileitä tarvittaessa ohuimmiksi. Suolaa ja pippuroi fileet. Laita fileiden päälle salvianlehtiä ja pari kiekkoa vuohenjuustoa. Kieritä fileet tiukalle rullalle ja sulje cocktailtikulla. Ruskista rullat nopeasti pannulla voi-öljyseoksessa. Laita ne sitten 200-asteiseen uuniin siksi ajaksi, kunnes rullat ovat täysin kypsiä. Paistamisaika riippuu hyvin pitkälti fileiden paksuudesta ja siitä, kuinka kauan niitä on esikypsentänyt pannulla. 

Sitruunaohratto
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 dl ohrahelmiä
noin litra kanalientä
1 sitruunan mehut
1/2 sitruunan kuoriraaste
loraus kermaa
100 g raastettua parmesania
pari nokaretta voita
mustapippuria

Hienonna sipulit ja valkosipulit. Kuumenna kattilassa tilkka öljyä ja kuullota siinä sipuli ja valkosipuli. Kumoa kattilaan ohrahelmet ja sekoittele, kunnes ohra alkaa muuttua läpikuultavaksi. Lisää sitten joukkoon pari desiä kuumaa kanalientä ja sekoittele. Lisää lientä pikkuhiljaa kerrallaan, kun edellinen nestelisäys on imeytynyt ohraan. Lisää joukkoon myös sitruunan mehu ja kuoriraaste. Jatka liemen lisäämistä, kunnes ohra on pehmeää ja kermaista. Lisää lopuksi joukkoon kerma, voi ja parmesaanijuusto. Sekoita huolellisesti ja mausta mustapippurilla ja halutessasi suolalla.