Kikhernekorma

En nyt tiedä johtuuko tästä yhtä-äkkisestä lumen ja pakkasen määrästä, kaukomaille kaipuusta vai mistä, mutta viime aikoina on tehnyt mieli lähes yksinomaan aasialaisia ruokia. Jääkaapin alahylly on tälläkin hetkellä sitruunaruohon, kaffirlimetinlehtien, tuoreen korianterin ynnä muiden eksoottisvivahteisten ainesten kansoittama.

Tänään oli intialaisen appeen vuoro. Olen aina kuvitellut, että palak paneer on ruuista rumin, mutta se sai kyllä tästä alla olevasta ruuasta erittäin varteenotettavan haastajan. Vaan ällös peljästykö, ruoka oli silti oikein hyvää - siitäkin huolimatta, että taisin vähän himmailla mausteiden kanssa. Omaan makuuni tämä olisi nimittäin saanut olla maultaan vielä vähän tujakampaa ja mausteisempaa. No, upposi silti tällaisena lumisena talvipäivänä.

Ruskean ruuan kuvaaminen pimeänä päivänä = aina yhtä hyvä idea.

 

Kikhernekorma, 4 annosta
(resepti Otavan Curryruoat -kirjasta)

2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 punaista chiliä
1 tl raastettua inkivääriä
50 g (1 1/4 dl) mantelijauhetta
2 rkl voita tai gheetä
1/4 tl kardemummaa
1/2 tl kanelia
1,5 tl juustokuminaa
1,5 tl jauhettua korianteria
1 tlk (4 dl) kookosmaitoa
1 tlk kikherneitä
1,5 tl garam masalaa
suolaa, sokeria
tuoretta korianteria

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Halkaise chilipalot pituussuunnassa, poista siemenet, pese ja hienonna. Sekoita keskenään sipuli, chili, inkivääri ja mantelijauhe.

Kuumenna voi kattilassa. Lisää kardemumma, kaneli, juustokumina ja korianteri sekä sipuli-manteliseos ja paista 2-3 minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää kookosmaito ja kikherneet. Anna porista hiljalleen noin 15-20 minuuttia. Mausta lopuksi suolalla, sokerilla ja garam masalalla. Jatka keittämistä vielä pari minuuttia. Tarjoa kastike basmatiriisin kanssa ja koristele annokset tuoreella korianterilla.

Tofu-pähkinätäytteiset riisipaperirullat

Ruoka-aiheisia älynväläyksiä tulee tämän tästä, mutta kokonaan eri juttu onkin sitten näiden ideoiden vieminen käytännön asteelle. Taidettiin elää kutakuinkin alkutalvea 2010, kun roudasin kotiin intoa puhkuen paketillisen riisipaperiarkkeja, tarkoituksenani tehdä niistä vietnamilaisia riisipaperirullia. Noooh, tavoilleni uskollisena idea tuli toteutettua vasta viime viikonloppuna - mutta parempi myöhään kuin liian myöhään (ynnä muita valittuja latteuksia).

Ainakin minun korvaani riisipaperirullien askartelu kuulosti ensi alkuun hermoja raastavalta piperrykseltä, mutta sitä se ei todistettavasti ole. Pehmenneiden riisipaperien käsittely on kohtuullisen helppoa ja yllättävänkin ei-ärsyttävää. En nyt sanoisi, että näiden rullailu olisi yhtään sen haastavampaa kuin vaikkapa tortillan rullaaminen. Riisipaperi kuivuu kuitenkin helposti, minkä vuoksi täyttövaiheessa nopeus on valttia, eli ainekset kannattaa pilkkoa tip top -kuntoon ennen täyttövaihetta.

Alla olevassa kuvassa näkyy pari ensimmäistä räpellystäni, jotka tein samalla tavalla kuin rullat oli tehty syödessäni niitä ravintolassa: yläpää avonaisena tortillan tapaan, sweet chili -soosia loroteltuna päälle, ruokailu tapahtuen veitsellä ja haarukalla. Tätä taktiikkaa EI kuitenkaan kannata käyttää, sillä noiden syömisestä ei meinannut tulla yhtään mitään! Rullat toimivat huomattavasti paremmin sormisyötävänä, eli riisipaperi kannattaa taitella joka puolelta kiinni nätille tiukalle rullalle, ja sitten dippailla rullia vapaavalintaiseen soosiin. Älkää siis tehkö kuten kuvassa näkyy, vaan kuten ohjeessa sanotaan. :) Katkaraputäytettä testattiin myös, mutta tuo tofu-pähkinähöskä oli ihan ylivertaista.

 Tofulla, maapähkinöillä ja riisinuudelilla täytetyt riisipaperirullat

riisipaperiarkkeja

riisinuudelia
kylmäsavutofua
maapähkinöitä
tuoretta korianteria tai thaibasilikaa
soija- tai kalakastiketta
limen mehua

jääsalaattia
kurkkua
porkkanaa

lisäksi: sweet chili -kastiketta

Keitä riisinuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta. Pätki nuudelit parin sentin pituisiksi. Murenna tofu ja rouhi maapähkinät. Sekoita kulhossa nuudelit, tofu ja pähkinät keskenään. Mausta seos silputulla korianterilla tai thaibasilikalla, soija/kalakastikkeella sekä limenmehulla. Sekoita.

Revi salaatti pieneksi ja leikkaa kurkku ja porkkana tulitikun ohuiksi suikaleiksi. Kiehauta kattilassa pari desiä vettä ja kaada kuuma vesi laakealle lautaselle. Kasta riisipaperiarkki veteen muutaman sekunnin ajaksi ja laita pehmennyt arkki lautaselle. Aseta arkin keskelle vieretysten jääsalaattia, tofu-pähkinäseosta, kurkkua ja porkkanaa. Taita arkin alareuna kiinni, sitten sivut ja lopuksi yläreuna. Rullasta saa tulla melko napakka. Täytä ja taittele loputkin riisipaperiarkit näin. Tarjoa valmiit rullat heti sweet chili -kastikkeen kera. Mikäli et tarjoa rullia välittömästi, laita ne jääkaappiin lautaselle kelmu päällä. Suihki rullien päälle hieman vettä, mikäli ne meinaavat kuivua.

Epätoivoinen paluuyritys featuring aika hitsin hyvä fenkoli-tomaattilisukejuttu

Kukkuu.

Laiskaakin laiskempi ruokabloggari täällä hei. En nyt ole ihan varma, mitä tuossa alkutalvesta tapahtui, mutta jostain syystä nämä blogihommat eivät enää vaan innostaneet entiseen malliin. Blogimotivaatio rypi pohjamudissa eikä sitä yksinkertaisesti vain enää kuulunut takaisin. Kului päiviä, viikkoja, kuukausia - ja sen jälkeen bloggauskynnys ehtikin kasvaa jo niin valtavaksi, että ikään kuin itsekin vähitellen unohti koko blogin olemassaolon. Pari kertaa olen näiden liki kolmen kuukauden aikana klikannut muiden blogeja jonkinlaisen inspiraatiopuuskan toivossa, mutta kun ei niin ei. Kun kiinnostus vain yksinkertaisesti kuihtuu olemattomiin, niin eipä sille oikeastaan mitään voi.

Olkoon tämä nyt kuitenkin viimeinen epätoivoinen yritykseni päästä takaisin peliin mukaan. Ehkä sen innostuksen saa taas jostain kaivettua, kun pääsee taas hommaan sisälle..? Tiedä en, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Tänään tein joka tapauksessa jotain niin hyvää ruokaa, että hetken ajan jopa muistin, minkä takia sitä aikoinaan tuli ruokablogi perustettua: kun löytää mahtavan reseptin, tekee mieli kertoa siitä muillekin ja jakaa hyvän ruuan ilosanomaa eteenpäin. Tänään mieleni tekee toitottaa koko maailmalle, miten tajuttoman hyvää lisukeruokaa saa fenkolista, kirsikkatomaateista ja oliiveista. Kaikki kunnia reseptistä kuuluu Jamie Oliverille, jonka reseptit ovat muuten viime aikoina olleet varsinaisessa tehokäytössä keittiössäni. Reseptistä tulee olevinaan neljä lisukeannosta, mutta me vedettiin koko vuoka kyllä ihan kahteen pekkaan valkoviinissä haudutetun kananpojan lisukkeena. Sanoinko jo, että ihan tajuttoman hyvää ja maukasta? (Siitäkin huolimatta, että jätin vastoin Jamien ohjeistusta tomaatit kalttaamatta ja kuorimatta. Ja voin kanssa ei sitten tarvitse tässä ruuassa nuukailla!)

 
Paahdettua fenkolia ja tomaattia timjamin ja valkosipulin kera  
(Jamie Oliver: Happy days with the naked chef)

2 fenkolia
24 kirsikkatomaattia
kourallinen mustia oliiveja
tuoretta timjamia
2 valkosipulinkynttä
merisuolaa ja mustapippuria myllystä
oliiviöljyä
1 lasi valkoviiniä
pari (isoa) nokaretta voita

Leikkaa fenkolit neljään osaan ja leikkaa osat vielä kahtia. Keitä fenkoleita suolatussa vedessä 10 minuuttia. Leikkaa valkosipulinkynnet ohuiksi siivuiksi. Levitä fenkolit, kirsikkatomaatit, oliivit ja valkosipulit öljyttyyn uunivuokaan. Riivi joukkoon pieni kourallinen timjamin lehtiä. Rouhi joukkoon suolaa ja pippuria ja kaada sekaan pari lorausta oliiviöljyä. Sekoita ainekset huolellisesti keskenään ja kaada sitten päälle valkoviiniä. Siivalla koko komeuden päälle vielä voinokareita ja paista 220-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia

Mustajuuri-perunagratiini

Lisää juuresta pöytään! Olen tänä syksynä ollut aivan erityisen vaikuttunut ruokakauppojen juuresvalikoimaista: lähikaupastanikin löytyy tätä nykyä jopa mustajuurta! Mahtava juttu. En ole kaveerannut mustajuuren kanssa vielä kovin pitkään, joten olen ottanut uudet mustajuurireseptit kiitollisuudella vastaan. Yksi erittäin kelpo lisukeresepti löytyi Sillä sipulilan arkistoista. Konjamiini jäi minun versiostani pois mutta hyvvää tuli silti, tehkää tekin!

                                            Lokakuun kelmeys tiivistettynä yhteen kuvaan...

600 g perunoita kuorittuna ja viipaloituna 1 sentin paksuisiksi viipaleiksi
500 g mustajuurta
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä viipaloituna
125 g parmesaanijuustoa raasteena
1,5 dl maitoa
2dl kermaa
(loraus konjakkia)
suolaa, mustapippuria

Paloittele perunat, sipulit sekä raasta juusto. Huuhtele ja kuori mustajuuret. Pane ne kuorimisen jälkeen heti kylmään (sitruuna)veteen etteivät ne tummu. Sekoita paloittelemasi mustajuuret, perunat, sipulit ja suurin osa juustosta keskenään uunivuokaan tai pieniin ruukkuihin kuten minä tein. Mausta seosta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita keskenään maito ja kerma, lisää nesteeseen vielä hiukan suolaa. Kaada seos vuokiin ainesten päälle.Ripottele pinnalle loput juustoraasteet ja kypsennä 180-asteisessa uunissa n. 60 minuuttia.

Burgundinpata soijasuikaleista

Kaivoinpa taas kaapin perältä erään pitkään laiminlyödyn raaka-aineen: soijasuikaleet. Jostain syystä ne eivät inspiroi ruuanlaittoon ollenkaan tai herätä minussa minkään sortin luovia aatoksia. Soijasuikaleista saa tehtyä erittäinkin kelpo ruokaa, mutta mitään sen hurjempaa sydämen väpätystä ne eivät kuitenkaan saa aikaan - siinä ainakin osasyy siihen, miksi ne niin usein joutuvat syrjinnän kohteeksi kuivakaapissani...

Tiedän, että liharuokia imitoivat kasvisruuat ärsyttävät syvästi joitakin ihmisiä. Itsehän en kasvissyöjä edes varsinaisesti ole, mutta nimenomaan soijasuikaleista minun on vaikea keksiä mitään muita ruokia kuin näitä liharuokaa imitoivia tekeleitä. Tämä vegeversio ei ollut mikään kovin hekumallinen makunautinto; porkkanat unohtuivat kauppaan, tuoreiden herkkusienten sijaan jouduin käyttämään tölkkitavaraa, ja muutenkin mausta jäi ehkä puuttumaan jotain. Sinänsä ihan ok arkiruoka kuitenkin, joten julkaistakoon nyt täälläkin - syksyn kunniaksi!

(4 annosta)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
7 dl kasvislientä
3 dl punaviiniä
1 rkl tomaattipyrettä
1-2 laakerinlehteä
2 tl kuivattua timjamia
rouhittua mustapippuria, suolaa
4 dl soijasuikaleita
200 g herkkusieniä
tuoretta timjamia

Pilko sipuli ja silppua valkosipulinkynnet. Kuullosta ne kattilan tai padan pohjalla öljytilkassa. Kaada päälle noin puolet punaviinistä sekä kasvisliemestä. Lisää joukkoon tomaattipyre, laakerinlehdet, timjami ja pippuri. Anna porista hiljalleen parikymmentä minuuttia. Lisää sitten kattilaan kuivat soijasuikaleet ja anna kiehua noin vartin verran. Lisäile kiehumisen aikana joukkoon loputkin kasvisliemestä ja viinistä sitä mukaa kun soijasuikaleet imevät nestettä itseensä. Lisää sitten joukkoon herkkusienet ja anna hautua vielä noin 15 minuuttia. Tarjoa esim. keitetyn ohran kera.

Teriyakilohi ja sen mainio lisuke

Vähän vanhempaa reseptimateriaalia tähän väliin: vissiinkin syyskuun alkupuolella tehtyä lohiruokaa, jottei nyt vallan bloggaamattakaan jäisi...

Tunnustetaan nyt ihan julkisesti, että arki-iltojen salainen tv-paheeni on Nelosen mainio Neljän tähden illallinen. Sen lisäksi, että on mukavaa päästä tirkistelemään ihmisten koteihin, vielä mukavapaa on päästä kurkkimaan, mitä ihan tavalliset kotikokkaajat tapaavat tehdä ruuaksi. Jussu Pöyhösen taannoisesta yakitori-lohisetistä jäi eritoten mieleen sen mahtavalta kuulostava lisuke. Yakitori-lohtakin olisin halunnut kokeilla, mutta olosuhteiden pakosta (= sherryn puutteesta johtuen) vaihdoin sen teriyakiloheen.

Teriyakilohi

(resepti: Pata & Kattila)

 

Noin 400 g lohta
1 dl teriyakikastiketta
2 rkl vettä
2 rkl fariinisokeria

Leikkaa lohifile suorakaiteen muotoisiksi paloiksi. Mittaa teriyaki, vesi ja fariinisokeri kattilaan. Kiehauta niin, että sokeri liukenee nesteeseen. Pöyräytä lohipalat kattilassa ja kaada uunivuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia. Sivele lohipaloja muutaman kerran kastikkeella. Tarjoa esimerkiksi jasminriisin kanssa.

Omena-retiisilisäkejuttu

(Resepti: Jussu Pöyhönen)

 

1 pieni vihreä omena
1/3 kurkku
versoja (esim. herneen versoja)
rucolaa
jotain punaista salaattia
punamangoldia
retiisiä
retikkaa

Kuori ja leikkaa omenat, retikat ja kurkut ohuiksi suikaleiksi. Mausta kaikki sitruunamehulla ja oliiviöljyllä sekä sormisuolalla. Lisää nesteet ihan viimeiseksi.

Mozzarellalla gratinoidut herkkusienet

Keittokirjahamstraukseni on parin viime viikon aikana ehkä ihan aavistuksen verran levinnyt käsiin. Tästä on syyttäminen erinäisiä kirja-aleja, joita tuntuu nyt pukkaavan joka puolelta. Minullahan ei selkärankaa ole nimeksikään, ja siksipä keittokirjahyllyäni komistaa nyt "ihan vain muutama" (lue: kahdeksan) uutta ruokaopusta. Puolustuksekseni on sanottava, että ostan keittokirjoja ylipäätään pääsääntöisesti vain aleista, ja silloinkin melko harkiten: esimerkiksi kaikista turhimmat, hutaisten kasaan kyhätyt halpisläpyskät jätän nykyisin suosiolla kauppaan, ja mukaani lähtee ainoastaan laadukkaita, ihania, kauniita, rakkaudella ja ajatuksella työstettyjä teoksia, joita tiedän hypisteleväni onnellisena vielä pitkään ja joiden reseptit menevät takuuvarmasti käyttöön keittiössäni. Toiset keräävät postimerkkejä, minä keittokirjoja.

Viimeisin hairahdukseni tapahtui eilen Stockan Hulluilla päivillä, joilta mukaani tarttui Tessa Kiroksen Falling Cloudberries sekä Jamie Oliverin Jamie's Italy. Ihmeellistä kyllä, ostin ihka ensimmäisen Jamie-kirjani vasta tämän vuoden puolella, mutta Jamien tarinointitapa vei heti mennessään. Jännä, miten sitä voikin uppoutua ruokakirjoihin tällaisella intensiteetillä!  Jamien kirjasta ensimmäisenä lähti kokeiluun mozzarellalla gratinoidut sienet, joita naatiskeltiin rapsakan leivän kanssa bruschetta-tyyliin. Väittäisin kyllä, että leivän lisäksi nämä mozzarellasienet menisivät myös lisukkeena vaikkapa kalan rinnalla...

kaksi isoa kourallista herkkusieniä

2 x 150 g mozzarellapalloa

pari tuoretta timjaminoksaa

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

extra virgin -oliiviöljyä

Viipaloi sienet ohuiksi ja revi mozzarella. Aseta sieniviipaleet uuninkestävään vuokaan ja laita niiden päälle revitty mozzarella sekä timjaminlehdet. Mausta merisuolalla ja rouhitulla mustapippurilla ja pirskota päälle oliiviöljyä. Laita sienet 175-asteiseen uuniin siksi ajaksi, kunnes juusto on sulanut ja se alkaa kuplia. Tarjoa rapean leivän kanssa.

Juuresmuusi

Tämän hetken ehdottomasti kovin ruokajuttu omassa keittiössäni näyttää olevan erinäiset juurekset. Maa-artisokka, palsternakka, juuriselleri ja mustajuuri ovat henk. koht. suosikkejani, mutta oikeastaan me ollaan kyllä kaikkien juuresten kanssa eri hyviä kavereita. Juuresten kanssa sietääkin kaveerata just nyt, onhan niiden sesonki kukkeimmillaan; lisukkeeksi perunan tilalle, pata- ja uuniruokiin, sosekeittoon tai vaikkapa gratiiniin.. Juurekset taipuvat moneksi! Itse olen tällä viikolla valmistanut mm. juuresmuusia Yhteishyvän ohjeella. Joukkoon lisäsin tosin ehtaa voita, koska noh, se nyt vaan kuuluu muusin perusolemukseen.

 (4 annosta)

500 g jauhoista perunaa
2 porkkanaa
1 palsternakka
50 g voita
1,5 dl maitoa (tai kermaa
1 rkl hunajaa
suolaa 

Kuori perunat, porkkanat ja palsternakka. Paloittele ja keitä ne suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Valuta ja säästä keitinliemi. Lisää juuresten joukkoon voi ja survo juurekset maidon kanssa tai käytä sähkövatkainta. Ohenna keitinliemellä sopivan notkeaksi ja makeuta hunajalla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Välimerelliset hapankorppurullat

Viime viikonloppuna haahuilin kaupan hyllyjen välissä jokseenkin eksyneen näköisenä. Leffa- ja kotoiluiltaa varten piti keksiä jotain pientä suolaista purtavaa; mielellään ei mitään turhan monimutkaista tai aikaavievää, koska se olisi vain pilannut viikonvaihteen laiskanletkeän teeman. Lopulta päädyin tekemään vähän tylsähkösti cocktailtikkuja (siis kuinka ysäriä!) ja hapankorppurullia. Jälkimmäisten tekeminen saattaa kuulostaa hermojaraastavalta näperrykseltä ja piperrykseltä, mutta sitä se ei suinkaan ole. Päinvastoin, liotetut ja pehmenneet korput rullautuvat oikein nätisti ja helposti! Täytteeksi survaisin fetaa ja aurinkokuivattua tomaattia, mikä ei sinänsä ollut mikään pöllömpi kokeilu - mutta silti on pakko todeta, että tällaiseen rukiiseen ympäristöön joku kylmäsavulohitäyte on ihan ehdoton ykkönen. 

16 hapankorppua
muutama desi maitoa
100 g tuorejuustoa
100 g fetajuustoa
5 aurinkokuivattua tomaattia
tuoretta basilikaa

Kasta hapankorput kylmään maitoon (älä liota liian pitkään, etteivät lötkisty liiaksi). Anna korppujen sitten vetäytyä noin 10-15 minuuttia, kunnes ne ovat pehmenneet sen verran, että niitä voi rullata. Sekoita tuorejuusto, murennettu feta sekä silputut tomaatit ja basilika keskenään. Levitä fetatahna hapankorpuille ja rullaa korput varovasti tiiviiksi rulliksi. Halutessasi voit leikata rullat pieniksi kiekoiksi.

Brasilialainen katkarapupata

Kuten sanottu, syksy on - eritoten näillä tämänhetkisillä säillä - lämpöisten pata- ja uuniruokien riemujuhlaa. Tosin arkikokkauksessa mistään monen tunnin hartaasti haudutetusta uuniruoasta on turha edes haaveilla, ja siksipä arkena valmistaakin mieluummin jotain edes hieman nopsakampaa ja näpsäkämpää. Eilisen mielihaluna oli jonkinlainen lämmittävä ja sielua syleilevä katkarapupata, ja pienimuotoisen googlettelun jälkeen päädyin pakertamaan tavattoman yksinkertaista brasilialaista katkarapupataa. Toimii!

  















(4 annosta)

noin 400 g katkarapuja (pakaste)
suolaa, mustapippuria
3 valkosipulinkynttä
0,5 dl sitruunamehua
1 sipuli
1 paprika
1/2 tl cayennea
1 tlk kuorittuja kokonaisia tomaatteja
2 dl kookosmaitoa
0,5 dl tuoretta korianteria

Sulata ja valuta katkaravut. Sekoita katkaravut, pippuri, suola, murskatut valkosipulinkynnet sekä sitruunamehu keskenään. Anna marinoitua noin 20 minuuttia.

Kuumenna padassa tai kattilassa loraus oliiviöljyä ja freesaa hienonnettu sipuli ja paprika siinä pehmeiksi. Lisää joukkoon cayenne, hyppysellinen tuoretta silputtua korianteria sekä suolaa. Aja tölkkitomaatit blenderillä tasaiseksi ja lisää se pataan. Anna kiehua hiljalleen miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Kaada joukkoon kookosmaito ja anna seoksen kiehua vielä hieman kasaan. Lisää lopuksi joukkoon katkaravut sekä tuoretta silputtua korianteria. Tarkista maku ja tarjoa esim. riisin kanssa.

Kikherne-kookoskeitto

Hei vaan hei, pitkästä aikaa! Voisin taas tarinoida tähän väliin pätkän jos toisenkin siitä, miten päivätyö ja elämä ylipäätään haittaavat melko ikävästikin tätä blogiharrastusta, mutta se sama virsi on kuultu täällä jo niin monta kertaa, että jätän välistä tällä kertaa. Vaikka bloggailu ja muiden blogien lukeminen on jäänyt vähemmälle huomiolle viime aikoina, ruokaa olen sen sijaan muistanut aina välillä tehdä! Koetan nyt tällä viikolla taas saada jonkinlaista otetta tästä blogihommasta ja päivitellä tänne vähän vanhempia ruokajuttuja. Seuraava soppa on kuun alussa tehtyä - se ei ole suinkaan estetiikalla pilattu, mutta keitot vain yksinkertaisesti kuuluvat syksyyn, ja siksi tunnenkin pakottavaa tarvetta päivitellä tänne nyt ennen kaikkea lämpöisiä keitto- ja pataviritelmiä. :) Jatkoa seuraa pian...

(4 annosta)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 l kasvislientä
4 rkl soijakastiketta
2 rkl punaista currytahnaa
1 tl inkivääritahnaa
1 parsakaali
2 levyä nuudeleita
4 dl kookosmaitoa
1 tlk kikherneitä
1/2 rs tuoretta babypinaattia
1 limen mehu
mustapippuria

Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne öljytilkassa kattilan pohjalla. Kaada kasvisliemi kattilaan ja anna kiehahtaa. Lisää soijakastike, currytahna ja inkivääri. Anna kiehua hetki ja lisää sitten joukkoon paloiteltu parsakaali sekä rikotut nuudelit. Keitä, kunnes parsakaalit ja nuudelit alkavat olla kypsiä. Lisää kattilaan kookosmaito, kikherneet sekä revitty pinaatti. Mausta keitto lopuksi limen mehulla sekä mustapippurilla. Tarkista maku.

Tofu-kantarellispagetti

Kantarellisesonki on meinannut mennä minulta aivan täysin sivu suun. En taatusti ole koskaan ennen jättänyt kantarellikauden korkkausta yhtä myöhäiseksi kuin tänä vuonna - elokuun viimeiselle päivälle! Perinteinen kantarelli-kermakastike on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan sellaisenaan niin hyvää, että sinänsä tuohon herkkupöperöön ei kaipaa minkäänlaisia kommervenkkejä. Tällä kertaa päätin kuitenkin hieman sörkkiä tuota klassikkoreseptiä ja heittää sekaan myös kylmäsavutofua ja pinaattia. Hykerryttävän hyvää näinkin!

 

(3 annosta)

 

1 sipuli

1 isohko valkosipulinkynsi

250 g kantarelleja

suolaa ja mustapippuria

3 dl kuohukermaa

300 g kylmäsavutofua

1/2 rs pinaattia

raastettua parmesania

 

Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi. Puhdista ja pilko sienet. Kuumenna pannulla loraus rasvaa ja freesaa sipulit ja sienet siinä. Jatka, kunnes sienistä irronnut neste on haihtunut. Mausta sienet suolalla ja pippurilla. Kaada pannulle kerma ja anna kastikkeen porista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Lisää joukkoon paloiteltu tofu ja huuhdeltu ja suikaloitu pinaatti. Anna hautua vielä hetki ja lisää hieman vettä, mikäli on tarvis. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan suolaa ja pippuria. Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon ja viimeistele annokset raastetulla parmesanilla.

Porkkana-sinihomejuustovuoka

Nostin männä viikolla isän kasvimaasta kunnon satsin porkkanaa. Hyvää porkkanaa muuten onkin, ja takuuvarmasti lähiä ja luomua :) Porkkanaa onkin narskutettu tässä huushollissa nyt harva se päivä, mutta pikkuhiljaa tässä alkaa olla käsillä pienoinen sijoitusongelma. Viimeviikkoinen Hesarin Ruokatorstai tarjosi onneksi yhden ruokaidean, mihin porkkanaa sai upotettua ihan mukavasti. Tämä porkkana-sinihomejuustovuoka kuulosti jo paperilla aivan täysin mun jutulta, ja sitä se totta vie olikin. Karppaajillehan tämä on mitä mainioin lisukeruoka, mutta tätä herkkua suosittelen käsi sydämellä kyllä kaikille muillekin.

500 g porkkanaa
100 g sinihomejuustoa
2 dl kasvislientä
1 dl kermaa
1 rkl kuivattua rakuunaa

Huuhtele, kuori ja paloittele porkkanat viipaleiksi. Pane porkkanat ja kasvisliemi laakeahkoon uunivuokaan ja kypsytä uunissa 200 asteessa puolisen tuntia. Ota vuoka uunista, lisää kerma, murusteltu homejuusto ja rakuuna. Paista vielä puoli tuntia 200 asteessa. 

Vuoka syötiin ananaksella ja mozzarellalla kuorrutettujen broilerin fileeleikkeiden kanssa (kuulostaa ja näyttää ihan joltain huoltoaseman ruualta, mutta onneksi tuo porkkana-sinihomejuustohässäkkä hieman lievensi huoltsikkaruokaefektiä...).

Kermainen katkarapupasta

Lauantai = hyvän ruoan riemujuhlaa! Tai siltä se ainakin viiden päivän arkimuona-/evässalaattiputken jälkeen tuntuu. Tänään köökin puolella valmistui eri nopsakka, mutta silti vallan mainio katkarapupasta Insanityn tyyliin. Tein reseptiin hiuksenhienoja muutoksia lisäämällä joukkoon mm. jääkaapissa pyörineet valkoviinin jämät. Alla resepti kuten sen itse tein, suosittelen nautittavaksi valkoviinin ja kauniin elokuisen päivän kera :)

(2 annosta)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
paprikajauhetta
1 dl kuohukermaa
1 dl valkoviiniä
suolaa ja pippuria
150 g ranskankermaa
tuoretta tai kuivattua tilliä
1 pss (180 g) katkarapuja
pari kourallista rucolaa
(raastettua parmesania)

+ keitettyä tortiglioni-pastaa


Hienonna sipuli ja valkosipulit. Freesaa sipulit pehmeiksi kattilassa rasvassa ja ripottele päälle paprikajauhetta. Kaada joukkoon kerma ja valkoviini. Mausta suolalla ja pippurilla ja hauduta kastiketta miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää sitten joukkoon ranskankerma ja tarpeen mukaan vettä. Sekoita ja mausta tillillä.

Kuumenna kattilassa vettä kiehuvaksi ja aseta katkaravut metallisiivilään. Kasta siivilä kuumaan, suolalla maustettuun veteen ja anna katkarapujen kuumentua, älä keitä.

Asettele lautaselle keitettyä pastaa ja kaada päälle sipulikastiketta. Ripottele päälle katkarapuja sekä rucolaa. Viimeistele annokset halutessasi raastetulla parmesanilla.

 

Kuningatarsmoothie

Meikäläinen ei ole aamuihmisiä. Tai ennemminkin - en ole arkiaamuihmisiä. Viikonloppuaamut sen sijaan ovat poikkeuksetta mahtavia! Silloin jaksaa jopa panostaa aamupalaansakin sen sijaan, että vetäisi jogurttia naamariin samalla kun kiskoo nuttua niskaan tai mutustaisi nuhjuuntunutta omenaa metrossa (kyllä, aamiainen on viimeinen asia mielessä arkiaamuisin, sen ehtii syödä jos ehtii). Viime sunnuntaina oli ihanasti luppoaikaa, ja intouduinkin pitkästä aikaa smoothienvääntöhommiin. Inspiraation lähteenä toimi MeNaiset nro 32/11.

1 dl vadelmia

1 dl mustikoita

1 banaani

2 dl vaniljajogurttia

1 dl appelsiinimehua

Paloittele banaani. Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi.