Vietnamilainen tofucurry

Olen oikeastaan vasta tämän vuoden puolella oivaltanut, että kirjastostakin saa keittokirjoja - aina ei tarvitse ostaa. Keittokirjafriikkeyteni yltyy välillä ihan vallattomaksi, ja niinpä olen koettanut viime aikoina hillitä itseäni ja raahata kirjastokäynneiltä aina pari keittokirjaakin mukaan, jotta tulisi joku roti jatkuvaan keittokirjashoppailuun. Tämä resepti on Jackum Brownin kirjasta Vietnamilaisen keittiön parhaat. Vaihdoin reseptin kanan vain tofuun ja muunsin hieman mittasuhteita. Huomasin vasta kokkausvaiheessa, ettei meillä ollut jääkaapissa kuin vahvaa Madras-currytahnaa, mikä oli sääli, sillä vahva currytahna jyräsi melko tehokkaasti alleen sitruunaruohon hentoisen maun. Suosittelen siis ehdottomasti käyttämään ohjeen mukaista miedompaa currytahnaa, jotta sitruunaruohon maku pääsee oikeuksiinsa. Ruoka oli ihan jees, mutta joku näissä kookospohjaisissa curryruoissa on viime aikoina alkanut tympiä minua. Ehkä olen vain tauon tarpeessa...

(2 annosta)

250 g tofua

2 valkosipulinkynttä

2 salottisipulia

1 pieni vihreä chilipalko

2 sitruunaruohon vartta

1 rkl kalakastiketta

pippuria

1/2 tl palmu- tai ruokosokeria

1 tl mietoa currytahnaa (esim. thaimaalaista keltaista currytahnaa)

3 rkl kanalientä

2 dl kookosmaitoa

Kuutioi tofu ja paista paloja pannulla öljyssä. Kaada sekaan soijakastiketta sekoittaen huolellisesti. Kun tofupalat ovat saaneet vähän väriä, siirrä ne syrjään odottamaan.

Hienonna valkosipuli ja chili ja viipaloi sipulit. Kuori sitruunaruohon varret pehmeään, valkoiseen sisusosaan asti ja leikkaa kantaosa pois. Leikkaa varret noin 2 cm:n mittaisiksi paloiksi. Kuumenna öljy wokkipannussa, lisää pannuun valkosipuli ja salottisipuli. Paista niitä pikaisesti noin minuutin ajan. Lisää joukkoon sitruunaruoho, kalakastike, pippuri, sokeri, currytahna, chilit, kanaliemi ja kookosmaito. Sekoita hyvin ja hauduta aineksia hiljalleen viitisen minuuttia. Sekoita lopuksi tofut joukkoon. Poista sitruunaruohon varret ennen tarjoilua.

Tonnikala-munakasrulla

Etsin jatkuvasti uusia, helppoja ja nopsakoita iltapalareseptejä, jotka tyydyttävät pikkunälän olematta kuitenkaan liian raskaita. Tämä resepti on peräisin RuokaPirkasta, ja vaikka kääryleen eteen joutui ehkä näkemään enemmän vaivaa kuin parin voileivän tekoon, oli se kuitenkin vaivansa väärti. Pari siipaletta tätä vihersalaatin kanssa muodostivat oivallisen iltapalan tässä eräs ilta.

Marraskuu ajaa ruokabloggaajan epätoivoisiin tekoihin: valonpuutteen takia koitin kuvata tätä lampun valossa, ja lopputulos oli suhteellisen surkea. Seuraavaksi bloggari koetti pelastaa tilannetta basilikatupsuilla - epäonnistuen siinäkin loistokkaasti. Hoh. Valoisampia aikoja odotellessa!

(15 viipaletta)

6 dl maitoa

1 dl  vehnäjauhoja

1 tl suolaa

6 kananmunaa

Täyte

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1-2 rkl öljyä

2 tlk tonnikalaa öljyssä

1/2-1 dl tilliä hienonnettuna

2 dl  turkkilaista jogurttia

sitruunapippuria

Lisäksi

2 dl emmental-mozzarellajuustoraastetta

Sekoita maito, jauhot ja suola keskenään. Anna turvota hetken aikaa. Vuoraa uunipannu leivinpaperilla ja voitele öljyllä. Lisää munat taikinapohjaan ja vatkaa tasaiseksi. Kaada seos uunipannulle ja paista uunin alatasolla 225 asteessa noin 25 minuuttia. Kumoa kypsä levy leivinpaperin päälle.

Kuullota sipulit ja hienonnetut valkosipulinkynnet rasvassa. Valuta tonnikalat ja sekoita joukkoon sipulit, tilli ja jogurtti. Mausta sitruunapippurilla. Levitä seos munakkaan pinnalle ja kääri rullalle paperin avulla. Nosta kääryle uunipannulle tai -vuokaan ja levitä päälle juustoraaste. Kuorruta 250-asteisessa uunissa, kunnes juusto sulaa ja saa väriä. Tarjoa salaatin kanssa.

Maissi-cheddarkeitto

Ja lämpöisten marrasruokien kokkaus jatkuu...no, ainakin toistaiseksi :) Soppaa on porissut liedellä harva se päivä; vanhoja tuttuja kuten maa-artisokkakeittoa ja linssikeittoa, ja sitten tällaisia ihan uusia keitoskokeiluja. Takaraivossani oli viikkotolkulla takonut sana corn chowder, kunnes sitten viime viikonloppuna päätin kuunnella tätä sisäistä ääntä ja pyöräyttää kattilallisen maissikeittoa. Cheddar-juusto ja maissilastut olivat mainio lisäys muuten melko simppelin oloiseen soppaan. Tämä keitto sai sekä minut että kanssaeläjän ulvomaan, että nyt muutes tuli aika helkkarin hyvää soppaa. Tehkää tekin!

(4 annosta)

1 sipuli

1 rkl vehnäjauhoja

suolaa, mustapippuria, kurkumaa

9 dl kana- tai kasvislientä

4 perunaa

450 g pakastemaissia

2 dl ruoka- tai kuohukermaa

4 dl raastettua cheddarjuustoa

cayennepippuria

päälle maissilastuja

Silppua sipuli ja paloittele perunat pieniksi paloiksi. Kuumenna loraus rasvaa kattilassa ja kuullota siinä sipulit. Ripottele sipulien päälle mausteet ja jauhot ja sekoita hyvin. Kaada päälle kana- tai kasvisliemi. Anna kiehahtaa ja lisää sitten joukkoon perunat. Anna kiehua hiljalleen, kunnes perunat alkavat pehmetä. Lisää joukkoon maissit ja kerma ja anna kiehua vielä noin viitisen minuuttia. Lisää lopuksi cheddar-raaste. Anna juuston sulaa joukkoon ja sekoita hyvin. Mausta maun mukaan cayennella. Tarkista vielä maku ja lisää tarpeen mukaan suolaa ja pippuria. Ripottele annosten päälle murskattuja maissilastuja.

Rocky Road

Kuten ehkä blogiani pidempään seuranneille on tullut varmasti jo selväksi, en juurikaan harrasta jälkiruokien tai muiden makeiden herkkujen tekoa. Silloin kun moisia intoudun tekemään, suosin simppelejä reseptejä, jotka jättävät vähän tai ei yhtään varaa epäonnistumiselle. Tämä vaahtokarkki-suklaaherkku on idioottivarmaa kamaa; tätä ei voi mokata, ja tämä on aina yhtä hyvää.

Olen tehnyt näitä Rocky Road -nimellä tunnettuja herkkusia ennenkin, mutta nyt muistin niiden olemassaolon pienoisen tauon jälkeen, kun resepti tulla tupsahti vastaan Ruokatorstain joulu -keittokirjassa. Sain käsiini arvostelukappaleen kyseistä kirjaa, ja täytyy sanoa, että olen haltioissani! Vannoutuneelle Ruokatorstai-fanille opus on silkkaa nannaa, sillä kirjaan on koottu Hesarin ruokasivujen parhaat jouluaiheiset reseptit, yhteensä yli 200 kappaletta. Mukaan mahtuu niin perinteisiä jouluruokia kuin uudempiakin oivalluksia, leipomuksia, ruoka-aiheisia lahjaideoita, makeita herkkuja sekä reseptiikkaa pikkujouluihin ja uuteen vuoteen - unohtamatta juomapuoltakaan. Kaiken kaikkiaan aivan huippu opus; tiivis mutta monipuolinen, ja alusta loppuun taattua laatua. Minä pidän Ruokatorstain resepteissä eritoten siitä, että tiedän, että niihin voi luottaa. Turhankin monista keittokirjoista tulee nimittäin nykyään sellainen olo, että onkohan kukaan oikeasti edes kokeillut niitä reseptejä käytännössä. Taidan nyt myös tietää, mitä toivoa joulupukilta; aloin nimittäin himota sitä tavallista Ruokatorstai-kirjaa ihan hillittömän paljon...

Mutta sitten asiaan, eli reseptiin. Ruokatorstain Rocky Road -resepti löytyy alkuperäismuodossaan mm. täältä, alla on oma tämänkertainen sovellukseni siitä. Alkuperäiseen ohjeeseen tulee tummaa suklaata, rusinoita ja pekaanipähkinöitä - minulla oli tällä kertaa niiden tilalla maitosuklaata, Marianne-rouhetta ja pistaasipähkinöitä. Varoitus: nämä ovat äkkimakeaa tavaraa!

 200 g maitosuklaata

1/2 dl Marianne-rouhetta

1 dl pistaasipähkinöitä

100 g vaahtokarkkeja

Paloittele suklaa kulhoon. Sulata se mikroaaltouunissa niin, että sekoittelet seosta pienin väliajoin. Kuori pistaasit ja rouhi niitä veitsellä hieman. Jos vaahtokarkit ovat hyvin suuria, paloittele hieman niitäkin. Sekoita ainekset yhteen. Levitä massa voi- tai leivinpaperin päälle vuokaan. Nosta kylmään jähmettymään. Leikkaa jähmettynyt levy paloiksi terävällä veitsellä. Tarjoa.

Soijarouhe-perunasoselaatikko

Vaikka rakastankin uusia ruokajuttuja ja kokeilen uusia reseptejä tiuhaan tahtiin, väittäisin että ihan yhtä kivaa on myös palata ihan perusasioiden äärelle. Tavalliset kotiruoat ja eritoten lapsuudesta tutut turvamuonat maittavat ainakin minulle vielä vuosienkin jälkeen. Yksi tämän syksyn ehdottomista suosikeista on ollut soijarouhe-perunasoselaatikko, joka on kaikessa lämpöisyydessään ja muhevuudessaan tuonut lämpöä moniin kylmänkoleisiin päiviin. Reseptinä olen käyttänyt Marin toimivaksi todettua ohjetta. Tämänkertaiseen muusilaatikkoon lisäsin myös sienipurkin pohjat ja juustoraastepussin rippeet, mutta se ei ole missään tapauksessa välttämätöntä.

6 dl perunamuusia (2 ps valmisperunamuusijauhetta tai n. 1 kg perunoita)

1,5 dl soijarouhetta (kuivana)

n. 2,5- 3 dl vettä (puolitoistakertaisesti soijarouheen määrä)

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

(1 dl suppilovahveroita)

2-3 rkl tomaattipyreetä

soijakastiketta

pippuria

öljyä paistamiseen

(emmental-raastetta)

Kuumenna reilusti öljyä pannulla. Lisää hienonnettu sipuli ja murskatut valkosipulinkynnet. Kuullota tovi. Lisää tomaattipyree ja kuiva soijarouhe. Pyöräytä soijarouhetta öljy-sipuli-tomaattiseoksessa niin, että rasva hieman imeytyy, ja lisää sen jälkeen vettä vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Soijarouhe on valmista, kun se ei enää ime itsensä nestettä. Lisää lopuksi pippuria ja soijakastiketta. Tarkista maku.

Valmista muusi joko perunamuusijauheesta tai perunoista. Kokoa täytteet vuokaan siten, että alin kerros on muusia, välikerros soijarouheseosta ja päällinen muusia. Paista soijaperunasoselaatikkoa 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia.

Chilillä ja mintulla terästetty tonnikalapasta

Vaikka sekä uusavuttomuus- että opiskeluaikani ovatkin jo taaksejäänyttä elämää, silloin tällöin tulee edelleen hillitön himo tonnikalapastaan. Nykyisin tunapastaan vaan kaipaa jotain variaatiota sen sijaan, että lykkäisi pannulle vain tomaattimurskaa ja tonnikalaa. Näin ollen huomioni kiinnittyikin tähän mintulla ja chilillä virkistettyyn tonnikalapastaan, joka löytyi Gummeruksen 200 Italian herkkua alkupaloista jälkiruokiin -opuksesta. Tämä oli välitön hitti taloudessamme; chili, kaprikset, valkosipuli, minttu ja sitruuna takasivat terävän ja jännittävän maun ja toivat perinteiseen tonnikalapastaan ihan uudenlaista särmää. Suosittelen!

(4 annosta)

300 g tonnikalaa öljyssä

4 rkl oliiviöljyä

1 sitruunan hienoksi raastettu kuori

2 murskattua valkosipulinkynttä

2 rkl kapriksia

1/2 punainen chili

2 rkl silputtua minttua

400 g fusillipastaa

Kaada tonnikala öljyineen kulhoon. Riko se haarukalla ja sekoita joukkoon muut ainekset lukuun ottamatta pastaa. Mausta suolalla. Peitä ja jätä tekeytymään siksi aikaa kun pasta kypsyy. Keitä pasta al denteksi, valuta se ja kaada kastikkeen joukkoon.

Risotolla täytetyt tomaatit

Tiedättekö mistä tietää tulleensa vanhaksi? Siitä, kun useamman juhlantäyteisen viikonlopun jälkeen huomaa yhtenä lauantaina tuumaavansa, miten ihanaa on, kun saa himmailla koko viikonlopun kotona. Ja kokata pidemmän kaavan mukaan - hitaasti ja ilman kiireen häivääkään.

Eräänä syyslauantaina oli siis luvassa kotikutoinen kolmen ruokalajin ateria, ja nämä täytetyt tomaatit toimittivat alkuruoan virkaa. Sisältönä oli tällä kertaa kurpitsarisottoa. Mehukas tomaatti ja makea kurpitsa olivat aika veikeä yhdistelmä. Jos makeahkon tomaatin vastapainoksi haluaa jotain kontrastia, niin esimerkiksi suolaisempi risotto suppilovahveroista ja aurinkokuivatuista tomaateista toimii myös. Noin niin ku ihan esimerkiksi vaan, risotto kuin risotto kelpaa kyllä.

Tomaateista leikataan "hattu" pois ja koverretaan sisus ulos pikkulusikalla. Tämän jälkeen tomaatteja voi valuttaa hetken ajan "hattupuoli" alaspäin, jotta ainakin osa tomaateista irtoavasta mehusta valuu ulos. Sitten täytetään tomaatit vapaavalintaisella risotolla ja kypsennetään 200-asteisessa uunissa n. 20-30 minuuttia.

                                                          Maittavaa viikonloppua!

Linssi-ohrapata

Vaikken hirveästi ole syksyn aikana ehtinyt bloggailemaan, kerrottakoon nyt, että syksyn keittiölemppareihin on kuulunut mm. kaali. Joka kerta kun teen kaaliruokaa, tulen miettineeksi, että tätä raaka-ainetta täytyisi hyödyntää enemmänkin. Kaali on edullista, riittoisaa, sesongin mukaista, herkullista - eikä nyt hirvittävän epäterveellistäkään ;)

Toinen ruoka-asia, jonka tässä taannoin kaivoin naftaliinista, on ohra. Olin unohtanut ohran olemassaolon luvattoman pitkäksi aikaa. En ole mikään riisin ylin ystävä, joten ohra päihittää sen mennen tullen ruoassa kuin ruoassa (lukuun ottamatta ehkä risottoa sekä aasialaisia ruokia, joihin basmati- tai jasmiiniriisi on ehdoton).

Vaikkei alla olevan kuvan perusteella ehkä uskoisikaan, tämä linssi-kaali-ohrapläjäys oli mainion makuista ja muhevaa syyspöperöä. Ruoan tekemisestä on jo niin monta viikkoa, etten valitettavasti muista esim. ainesosien määriä kovinkaan tarkasti. Älkää siis uskoko alla olevaa reseptiä ainakaan nesteiden osalta, ne voi olla vähän sinnepäin...

(2 annosta)

1 dl punaisia linssejä

1 pieni sipuli

n. 300 g kaalia

n. 4 dl kasvislientä

1 dl rikottuja esikypsennettyjä ohrasuurimoita

2 porkkanaa

meiramia, suolaa, mustapippuria

Keitä linssit pakkauksen ohjeen mukaan. Hienonna sipuli ja pilko kaali ja porkkanat. Kuumenna loraus öljyä pannulla ja kuullota siinä sipulit. Lisää silputtu kaali joukkoon ja freesaa hiljalleen, kunnes kaali alkaa pehmetä ja painua kasaan. Kaada päälle kasvisliemi ja anna kiehahtaa. Lisää joukkoon ohra. Kun ohra alkaa olla lähes kypsää, kaada joukkoon porkkanat. Lisää tarpeen mukaan vettä. Hauduta, kunnes porkkanat ovat kypsiä. Mausta meiramilla, mustapippurilla ja suolalla. Anna hautua vielä hetki. Lisää lopuksi joukkoon keitetyt linssit.